Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Koko totuuden tietävät kuten nimikin jo sanoo kaikki asianosaiset yhdessä. Siksi sitä ei saa myöhemmin enää koskaan kunnolla kasaan. Sillä niistä, joilla on ollut siitä osuutensa, kuolee aina äkkiä muutama. Tai he valehtelevat tai heillä on huono muisti.
Dunkelblum on pikkukaupunki Itävallan itärajalla, aivan Unkarin tuntumassa. Vuonna 1989 rautaesirippu murtui vuosikymmenten kylmän sodan jälkeen, ja raja alkoi vähitellen avautua. Tämän erikoisen ajanjakson pyörteissä kaupunkiin saapuu monenlaista matkaajaa paitsi rajan yli myös muualta maasta. Media kiinnostuu tästä takapajuisehkon oloisesta nurkkauksesta, eikä tämä ole välttämättä lainkaan mieleen kaikille. Ei, sillä kaupungilla on vielä pyykkiä pesemättä edellisten myllerrystenkin jäljiltä. Natsimiehityksen ajalta ja toisaalta myös sodan loppuvaiheista, kun saksalaiset perääntyivät puna-armeijan tieltä, on kaupungissa salaisuuksia, joista joidenkin mielestä pitäisi pitää nokkansa ummessa.
Eva Menassen Dunkelblum on yhteisöromaani, jossa keskiössä on yksittäisten kaupunkilaisten sijaan oikeastaan koko pikkukaupungin asukkaiden muodostama tiivis verkosto. Kaikki tuntevat kaikki, kaikkien teot ja ajatukset vaikuttavat muihin. Juorut leviävät, toisia paheksutaan, toisia kunnioitetaan, toisten annetaan olla rauhassa. Jotain on kuitenkin nyt tekeillä, jokin on eri tavalla kuin ennen. Uteliaat historianpöyhijät saavat koko kaupungin tolaltaan.
Eva Menasse lähestyy kaupunkilaisiaan mustanpuhuvan satiirisesti. Hän luo hienoja hahmoja – kaupungin voimahahmona säilyneen natsijohtajan, eläkepäiviä kaipaavan lääkärin, oman poliittisen äänensä löytävän varapormestarin, kauniin ja määrätietoisen viininviljelijän, homoseksuaalisuutensa vuoksi hävetyn matkatoimistoyrittäjän ja niin edelleen. Vähin erin kaikkien hahmojen tarinat kiertyvät toisiinsa, ja yhdistävänä tekijänä on useimmiten se, että eivät he ikinä ole mistään muusta kuin Dunkelblumista oikein mitään tienneetkään.
Loppua kohden kirjan huumori vähenee ja sävy synkkenee, mutta nautinnollisena, immersiivisenä lukukokemuksena se säilyy. Syyllisyys, sen kokeminen ja sen kanssa eläminen, siinä on yksi isoista Eva Menassen teemoista. Menasse ei tarjoile valmiita vastauksia. Miten itävaltalaiset itse mahtavatkaan näitä sormenosoitteluja tulkita?
Tämä kirja oli iso yllättäjä, ihan parhaita alkuvuonna lukemistani romaaneista. Eva Menassen Dunkelblum saa meikäläiseltä suursuosituksen.
