Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Taide inspiroi taidetta. Sarjakuva Dull Margaretin syntyhistoria on suhteellisen mielenkiintoinen, sillä se on saanut inspiraationsa Pieter Bruegelin hurmeisesta maalauksesta Dulle Griet. Kaaottisessa ja rumassa maailmassa yksin tarpova nainen on mysteeri, kuka hän oikein on ja minne hän on menossa?
Jim Broadbentin (kyllä, se näyttelijä) ja Dixin vastaus kysymykseen ei ole mikään hilpeä sekään, sillä sarjakuvan päähenkilö on poikkeuksellisen synkkäsävyinen hahmo. Margaret repii elantonsa yhteiskunnan reunamilla ankeriaita kalastamalla, halveksittuna ja hyljeksittynä. Ihmisten suhtautuminen ei ole aivan perusteetonta sillä heti huomaa, että Margaretilla ei ole kaikki aivan kunnossa.
Kun Margaretilla katkeaa se kuuluisa kamelin selkä ja hän haluaa kostonsa, on jälki karmeaa. Silti kaikkea ei voi saada ja Margaretinkin täytyy tehdä valintansa: valitako ystävyys vai rikkaudet, kun vain toisen voi saada ja jos kumpaakin tavoittelee, niin menettää kummatkin.
Dull Margaret on omituinen ja epämiellyttäväkin moraliteetti ahneuden hinnasta. Sarjakuva ei ole missään tapauksessa huonosti tehty, mutta Margaretin hahmo on varmasti monelle vaikea niellä. Naista voisi kuvailla jonkinlaiseksi Gollumin ja Uhrilampaiden Buffalo Billin rakkauslapseksi. Hahmo yrittää haparoivasti tavoitella ihmisyyttä, mutta lopputulos jättää lievästi sanottuna toivomisen varaa.
Sarjakuvaa ei voi siis suositella kaikille, mutta kauhun ja nyrjähtäneiden tarinoiden ystäville Dull Margaret on tutustumisen arvoinen tapaus.
