Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kanadalainen Kate Beaton on tunnettu sarjakuvantekijä, joka muistetaan erityisesti suositusta nettisarjakuvasta Hark! A Vagrant. Vaikka idealtaan hauska onkin, minä en jostain syystä oikein ikinä lämmennyt nettisarjikselle, mutta Beatonin muistelmateos kiinnostaakin sitten jo huomattavasti enemmän.
Muistelmateos vie Beatonin nuoruuteen, jolloin hän vasta varovaisesti haaveili sarjakuvataiteilijan urasta. 21-vuotiaalla juuri valmistuneella nuorella on tavanomainen ongelma. Opintolainojen takaisinmaksut puskee päälle, mutta Beatonin humanistisen alan tutkinnolla on vaikea löytää kunnollisia töitä, ainakaan syrjäiseltä kotiseudulta Nova Scotiasta. Beatonin ratkaisu ongelmaan on sama kuin tuhansilla muilla paikallisilla nuorilla, lähteä muualle töihin, tässä tapauksessa rahakkaisiin hommiin Albertan öljyhiekkaesiintymille.
Luvassa on sekä Beatonille, että lukijalle matka aivan toisenlaiseen Kanadaan. Albertan öljykentillä ei haikailla edistyksellisten arvojen perään: luonnolla ei ole paljoa merkitystä, eikä kyllä sukupuolten välisellä tasa-arvollakaan. Hypermaskuliinisessa työympäristössä miehet muodostavat työvoimasta ylivoimaisen enemmistön, ja naisten ei auta muuta kuin yrittää sopeutua ympäristöön, joka näkee heidät enimmäkseen vain potentiaalisina seksikumppaneina. Beaton yrittää sopeutua, tulla osaksi yhteisöä, mutta lopputuloksena onkin pahin mahdollinen: kaksi raiskausta.
Ducks ei kuitenkaan ole vain kertomus traumaattisista muistoista, vaan Beatonin pyrkimys yrittää ymmärtää tapahtunutta. Öljyhiekkaesiintymien työyhteisöt ovat monin tavoin hyvin keinotekoisia luomuksia, kuin ihmisversio rottahäkeistä. Yksinäisyys, masennus, mielenterveysongelmat ja huumeet ovat niissä vakavia ja yleisiä ongelmia. Naisten kohtaamat ongelmat ovat siten eräänlainen jäävuoren huippu, jotka kumpuavat paljon laajemmista yhteisön ongelmista. Työyhteisöjä leimaava empatiakyvyttömyys kohdistuu myös miehiin, mistä sarjakuvassa on parikin ikävää esimerkkiä.
Naisten kokemuksissa kiteytyy kuitenkin ihan omanlaisensa haavoittuvuus. Miesyhteisöä kannattelee kova arvomaailma, mikä näkyy oikeastaan ihan kaikessa. Eräs mieleenjäävä esimerkki on kun Beaton päätyy mieskollegoiden seurassa strippiluolaan, jossa päivän hupina on heitellä kolikoita naisen pimperoon. Tilanne on käsittämättömän mauton, mutta oletusarvona on, ettei nainen voi vain marssia miesten maailmaan ja alkaa ”valittamaan”. Sillä hankkii hankalan maineen ja osoittaa, ettei kuulu joukkoon. Beatonin tapauksessa tämä näkyi muun muassa siinä, miten hän koki mahdottomaksi kertoa raiskauksista kenellekään.
Silti kyse ei ole siitä, että kaikki, tai edes suurin osa miehistä syyllistyisi yhtään mihinkään, kuten Beaton korostaa. Beaton kamppailee ymmärtääkseen mistä tässä ilmiössä on lopulta oikein kyse. Sosiologi keksisi Beatonin kokemuksista varmasti vaikka mitä sanottavaa, mutta sarjakuvassa ilmiön syyt jätetään paljolti lukijan itsensä pohdittavaksi, ja ehkä se on hyväkin asia. Albertan öljyhiekkaesiintymät muodostavat ihan oman ja monitulkintaisen todellisuutensa, ja Beaton onnistuu kuvaamaan hyvin miten mikään ei ole tässä maailmassa yksinkertaista. Sarjakuvan erikoinen nimi Ducks tulee muuten sorsalaumasta, joka kuoli Beatonin työpaikalla öljyyn sotkeutuneena. Mikäpä olisi osuvampi allegoria yhteisölle, joka tuntuu tuhoavan jäsenensä mitä moninaisin tavoin.
Ducks on rankka mutta samalla oikein kiinnostava muistelma, jonka Kate Beaton on piirtänyt ammattilaisen ottein. Se on paitsi koskettava muistelma, niin samalla tutkielma vallasta, sukupuolesta, ympäristökriisistä ja Kanadan yhteiskunnan synkemmästä puolesta, josta harvemmin kirjoitetaan.
