Muistan hyvin sen, että olen nähnyt ensimmäisen kerran Dora Wahlroosin taidetta Turun taidemuseossa. Se jäi niin mieleen, koska en ollut juurikaan kuullut hänestä. Aina puhutaan muista, tunnetuimmista naistaiteilijoista. Tykästyin kuitenkin kovasti Doran tauluihin ja niistä huokuviin tuntemuksiin.
Lisäksi olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten naiset elivät aikoinaan, kun ei ollut sellaisia vapauksia, oikeuksia ja mahdollisuuksia kuin nykypäivän naisella. Silti, useat vahvat naiset ovat kuunnelleet sydämensä ääntä ja toteuttaneet itseään ja se on hienoa. Moni on jäänyt naimattomaksi sen takia, ettei aviovaimona olisi voinut harjoittaa omaa taiteen lajiaan. Dora oli kuitenkin kihloissa Emil Wikströmin kanssa, mutta taisi mennä niin, että Doran vanhemmat eivät herraa hyväksyneet.
Dora Wahlroosin taiteilijatarina tässä kirjassa on vain 128 sivun mittainen, mutta siitäkin irtoaa jo melkoinen koostumus hänen elämästään. Olin juuri aikaisemmin lukenut kirjan koskien Elin Danielson-Gambog’ia. Elin ja Dora olivat ystävyksiä ja kun Dora matkusti Italiaan, niin mitäs siellä sitten kävikään? Elinin mies Rafaello tykästyi Doraan ja suhdehan siitä syntyi, mutta ei pitemmäksi aikaa.
Kirja kertoo myös siitä, miten perhe tuki Doraa ja miten läheisiä he olivat ja kuinka sisarukset myöhemmin, aikuisinakin asuivat yhdessä. Uskon, että juuri se, että oli perheen tuki, mahdollisti sen, että Dora sai maalata.
Riitta Konttinen on kirjoittanut useita taiteilijatarinoita ja hyvä niin, koska miten on miellyttävää lukea niitä. Monet muutkin ovat ja kun tälle polulle lähtee, se poikii ainaa uusia kirjalöytöjä. Voi upota ihan täysillä 1800-1900 -lukujen taitteen naismaalareihin.