Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Päätin lukea enemmän runoja. Mutta mitä? Tein nopean vierailun lähikirjaston runohyllylle ja sieltä ajauduin Saila Susiluodon kohdalle. Nimi oli tuttu hiljattain lukemastani Kehrä-romaanista, joten Dogma kauniin oransseine kansineen sai luvan tarttua matkaan. Kuinka satunnaisotannassa kävi?
Dogma rakentuu kehykselle, jossa elokuvaohjaaja hakee apurahaa toteuttaakseen elokuvan, jossa elokuvaohjaaja kuvittaa käsiinsä saaman tuntemattoman runoilijan Ellen X:n 1930-luvulla kirjoittaman runoelman. Teoksessa luetaan ääneen runoelmaa, samalla kun ruudulla etenee kuvavirta. Näin Dogma on kirjoitettu: aukeaman oikeanpuoleisella sivulla etenee Ellen X:n runoelma, vasemmalla sitten kuvasuunnitelma.
Idea on veikeä, mutta pidemmän päälle lukemisen kannalta raskas. On työlästä lukea kahta erikseen virtaavaa tekstiä, huomio hajaantuu. Kumpikin on kyllä kiinnostavaa itsessään. Kuvasuunnitelma kuvittaa runoelmaa varsin epäsuorasti, välillä lähentyen, enimmäkseen ei. Kummassakin on omat oivalluksensa.
Itse runoelma käsittelee rakkautta, se kuvaa jonkinlaista rakkaussuhdetta, kaipuuta, surua, vankeutta. Lopulta kuvasuunnitelma sulautuu runoelmaan ja käy ilmi, ettei mitään Ellen X:ää olekaan. Runoelma on osa elokuvaohjaajan kokonaistaideteosta, joka kuvaa totuutta paremmin kuin sellainen todellisuus, jossa tätä Elleniä ei ole olemassa.
Niinpä teoksessa yhdistyy rakkaudenkuvaus, paikoin viehkeän lihallinen sellainen, kommentaariin tekijyyden luonteesta. Mitä merkitystä on sillä, kuka taideteoksen tekijä on? Miten teosta luetaan eri tavalla, kun on tietynlainen näkemys sen tekijästä?
auringon savuinen hengitys, sen raadontuoksu, vihreä kimallus
sen myrskyinen liekki sammuu, ei noin vain
vaan niin kuin talosta vietäisiin joka päivä jotain
ja yhtenä päivänä se olisi tyhjä
