Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Dödskallen eli Pääkallo kiinnitti välittömästi huomion kirjaston lastenhyllyssä, onpa erikoinen nimi lastenkirjalla! Erikoinen on tarinakin. Nuori Otilla pakenee synkässä metsässä jotakin, eikä halua tulla löydetyksi. Otilla löytää kuitenkin yllättävän pakopaikan, hylätyn kartanon, jota asuttaa yksinäinen pääkallo. Kallo auttaa tyttöä mielellään, onhan pelkän pääkallon hieman vaikeaa liikkua ja toimia isossa linnassa yksin, joten apu on tarpeeseen. Tytön ja pääkallon yhteiselo lähteekin sujumaan, ainoa ongelma vain on, että öisin linnaan saapuu päätön luuranko, joka vaatii kalloa itselleen…
Dödskallen perustuu alunperin tirolilaiseen kansantaruun, mutta Jon Klassenin käsittelyssä satu on muuttanut hieman muotoaan, ja (sen enempää spoilaamatta) omasta mielestäni ehdottomasti parempaan suuntaan. Tarinassa on mukavan mystinen tunnelma; mistä tyttö oikein tuli ja mitä lopun hieman avoimen lopun jälkeen tapahtuu on yhdentekevää. Omaperäistä tarinaa kannattelee Klassenin taidokas kuvitus, joka tuo tarinaan hyvällä tavalla kummallisen tunnelman: punainen auringonvalo kajastaa horisontista, tuoden maisemaan toismaailmallisen, raukean tunnelman.
Tarinassa on paljon visuaalisesti sykähdyttäviä kohtia. Oma suosikkini on kohta, jossa Otilla tanssii tanssiaissalissa pääkallon kanssa. Kohtaus on unenomaisuudessaan upea, ja osoittaa miten Klassenin näennäisesti yksinkertainen kuvitus kuitenkin on aina sommittelua myöten hyvin harkittua.
Mietin kirjaa lukiessani, miten tämän oikein luokittelisi. Teemansa puolesta kirjaa voi ajatella kauhutarinana, mutta ei Dödskallen kuitenkaan varsinaisesti pelottava ole, vaikka muuten kovin tunnelmallinen tapaus onkin. Itse pääkallo on mitä sympaattisin hahmo, suorastaan ihastuttava. Tarina ei
– kummallista kyllä – myöskään tunnu kansantarinalta, vaikka se sitä pohjimmiltaan onkin. Klassenin kerronta tuntuu niin modernilta, että itse jopa yllätyin, kun loppusanoissa Klassen avasi tarinan taustoja.
Dödskallen on siis varsin poikkeuksellinen kirja. Itselleni se on varmaankin yksi parhaimpia lukemiani lastenkirjoja; vaikka tarina onkin yksinkertainen, niin se kaappaa heti lukijan mukaansa erikoiseen maailmaansa. On hienoa, että tällaista kirjaa on uskallettu lähteä tekemään, voisin kuvitella ettei ihan mikä hyvänsä kustantamo uskaltaisi tarttua tilaisuuteen. Suosittelen siis lämpimästi, Dödskallen on upea pieni teos.