Vaikka sarjakuvat muuten ovat jääneet viisivuotiaalta lukutoukaltamme tyystin muiden kirjojen varjoon, onnistuivat Disneyn prinsessat houkuttelemaan hänet jopa niiden pariin. Alkuinnostusta sai prinsessoistakin huolimatta hakea verrattain pitkään, mutta sen löydyttyä olemme viettäneet kirjan parissa melko runsaastikin aikaa. Yhä edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että sarjakuva on osittain haasteellinen kirjallisuuden laji, kun puhutaan vielä lukutaidottomista lapsista. Kun lukutaitoa sitten karttuu, saattaa tilanne muuttua hyvinkin. Tai ainakin näin meillä on esikoisen kanssa päässyt käymään.
Sarjakuvien taikaa -sarjakuvakokoelma johdattaa lukijansa kolmen tuttuakin tutumman Disney-klassikon pariin. Tarinat ovat Pieni merenneito, Kaunotar ja Hirviö sekä Prinsessa Ruusunen. Kaikki siis tarinoita, joiden kuuluisat ja kauniit prinsessahahmot ovat varmasti jokaisen vähänkään prinsessoista pitävän leikki-ikäisen tuntemia. Näin hyppy sarjakuvan maailmaan on helppo ottaa; tutut tarinat ja hahmot tekevät siitä luonnollisen jatkumon yksinkertaisemmille kuvakirjoille.
Kirjassa jokaista sarjakuvaa edeltää muutaman aukeaman pituinen jakso, jossa esitellään tarinoiden keskeiset henkilöhahmot. Näin prinsessat ja prinssit tulevat tutuksi niillekin, jotka eivät heitä entuudestaan tunne. Ja tottahan nämä muutenkin kiinnostavat; ilkeästä ja juonittelevasta Ursulasta, saati aina kammottavuudessaan kiehtovasta Pahattaresta on viisivuotiaan mielestä syytä lukea aina, kun mahdollista.
Kaiken kaikkiaan nämä prinsessasarjakuvat jäävät kokemuksena ehdottomasti positiivisen puolelle. Nyt kun kirja on ollut meillä jonkin aikaa, se valikoituu lapsen omaan selailuun tai yhteisiin lukuhetkiimme säännöllisesti ja näin ollen voikin todeta, että ainakaan ihan ohimenevästä ihastuksesta ei ole kyse.