Julia ja Karl kohtaavat Turun Biologisessa museossa. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin Julia vetäytyy hotellin rauhaan muistelemaan tapahtunutta. Julia työskentelee tutkijana ja saa kutsun pitämään Ted-puheen. Julia yrittää muistaa kaiken.
Dioraama ei sovi lukijalle, joka kaipaa kirjoilta selkeää ilmaisua ja tapahtumia, jotka raksuttavat eteenpäin selkeästi koneiston lailla. Tämä on niitä kirjoja, jotka voi lukea ja olla kirjan luettuaan edelleen tietämätön siitä, mitä tarkalleen ottaen tapahtui.
Mutta ei se mitään! Dioraama oli silti antoisa, koska se on todella kauniisti kirjoitettu ja erinomaisen kiehtova. Se, mitä siitä saa, riippuu varmasti lukijasta, mutta minä kohtasin rakastumista, kolibreja, muistamista, tekoälyjä ja dioraamoja – aivan riittävästi yhden kirjan tarpeiksi. Tunnelma oli sen verran kiehtova, että Anna-Kaari Hakkaraisen aikaisempiin kirjoihin lienee syytä tutustua.
Kirjassa on yksi luku, joka on kirjoitettu kokonaan binäärinä. Jos kiinnostaa tietää, mitä luvussa sanotaan, mutta et jaksa itse tulkita, suomennos löytyy täältä.