Dinosaurukset ovat aina kiehtoneet minua. En kuitenkaan koskaan ole osannut sen suuremmin dinosaurusfaktoja, en tuntenut hirmuliskoja ulkonäköä tai joitakin lajinimiä tarkemmin. Voisikin sanoa tietämykseni perustuvan pitkälti Jurassic Park -elokuvista ”oppimaani”.
Koska dinosaurukset ovat alkaneet herättää eläinrakkaassa neljävuotiaassamme yhä enemmän mielenkiintoa, tuntui hauskalta vaihtoehdolta lähteä tutustumaan niihin yhdessä ja ihan kunnolla. Tähän tarjoaa mainion mahdollisuuden kolmesataasivuinen Dinosaurukset : Pikkujättiläinen, joka kokoaa sivujensa väliin maapallomme liki 4,7 miljardia vuotta vanhan historian keskittyen maapallon eläinkunnan valtavaan moninaisuuteen ja sen kehitykseen.
Dinosaurusten historia ei tietenkään ole likimainkaan näin pitkä, koko eläinkunnan kehitys mahtuu planeettamme viimeisiin 500 miljoonaan vuoteen, mutta ymmärtääkseen asioita perin pohjin on hyvä tuntea niitä myös laajemmin. Mitä tapahtui ensin ja mikä seurasi mitäkin, kuinka erilaiset kaudet ovat luoneet erilaisia eliö- ja eläinlajeja, kuinka luonnonvalinta on suorittanut tehtäväänsä. Kuinka tulikuumasta elinkelvottomasta planeetasta lopulta kehittyi tuntemamme maapallo.
Dinosaurukset : Pikkujättiläinen on näin ollen ajallisesti huomattavasti nimeään laajempi teos, jonka dinosauruksia käsittelevä osio on itse asiassa melko suppea, noin kolmasosa kirjan sisällöstä. Ensin puhutaan esihistoriallisesta elämästä, sen jälkeen selkärangattomista ja ensimmäisistä selkärankaisista, sitten dinosauruksista ja lopulta vielä nisäkkäistä.
Meitä tämä ristiriita kirjan nimen ja sisällön välillä ei haitannut lainkaan, pikemminkin päinvastoin, kun kirjan ensimetrit saivat vallan toisenlaisista asioista kuin eläimistä tai dinosauruksista kiinnostuvan eskarilaisenkin höristämään korviaan. Näin ollen totesimme kirjan mainiosti sammuttavan tiedonjanoa melko erilaistenkin oppijoiden keskuudessa. Kun vielä itsekin pääsin kokemaan oppimisen iloa yhdessä lasten kanssa, tuntui tämän kirjan avaaminen ihan nappivalinnalta.