Aiemmin vinkkaamani Dinojengi-kirjasarja on saanut kilpailijan. Nyt esiin vyöryvät Dinokoneet.
Sarjansa toisessa osassa Dinokoneet pääsevät lomalle. Tarkoituksena on lähteä aarteenmetsästysretkelle mutta kuinka ollakaan, kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan. Ensin matkan katkaisee kaatunut puu, sitten kivivyöry, sen jälkeen tien päättyminen, jota seuraa eteen osuva muuri ja sen jälkeen vuorenrinne. Dinokoneet saavat siis lomasta huolimatta paiskia olan takaa töitä eteenpäin päästäkseen. No, lopussa kuitenkin kiitos seisoo.
Meillä Dinokoneet ei iskenyt ihan Dinojengin tapaan. Ehkäpä hahmojen anonyymius – tai onhan niillä eräänlaiset konenimet – ei samalla tavalla tee niitä tutuiksi tai ehkäpä tarina lapsenkin mielestä on hieman olematon. Tiedä häntä mutta mielestäni tämä nyt ei ollut mikään kerronnallinen riemuvoitto. Oma kaksivuotiaani oli kiinnostunein sauruskoneiden kyljissä koreilevista numeroista.
Niin tai näin, uskon vahvasti, että tällekin teokselle löytyy oma fanijoukkonsa. Ovathan dinot ja koneet melko monelle juuri SE juttu.