Kun vuosi sitten tutustuimme silloin yksivuotiaan poikani kanssa Dinojengiin, ei hänen mielipiteestään ollut epäilystä. Kirja kannettiin eteeni useita kertoja päivässä, vaikka siihen mennessä kirjoissa olivat kiinnostaneet lähinnä erilaiset äänet tai muut vastaavat ”erikoisefektit”. Dinojengi riitti ihan sellaisenaan, perinteisenä kuvakirjana. No, dinosaurukset ja suuret työkoneet, tätä uskaltaisi pitää melko toimivana kombinaationa, ainakin mitä tuntemiini pikkumiehiin tulee.
Tällä kertaa Dinojengi, Sauruslaakson paras rakennusporukka, ajautuu keskelle siltaonnettomuutta, kun kaupungin silta romahtaa vieden mukanaan leipurin autoineen. Onneksi Tommi Tyrannosauruksella on suunnitelma, mutta… Lopputulos ei valitettavasti ole ihan toivotunlainen. Nyt puikkoihin hyppää Siru Stegosaurus ja nähtäväksi jää, kuinka hänen riskialtis suunnitelmansa lopulta toimii.
Juonellisesti nämä Dinojengit eivät päätä huimaa, mutta niiden kuvitus on mielestäni mukava, samoin hirmuisuudessaan lempeät henkilöhahmot. Ja kyllä nuo tarinatkin kohderyhmälleen varmasti uppoavat. Meillä tuli huomatuksi, että vaikka vuosi on tuonut pikkulukijalle uudet kiinnostuksen kohteet ja työkoneet eivät enää entiseen malliin ole se huippujuttu, Dinojengi kiinnosteli edelleen ja kirjan saa lukea vähintäänkin päivittäin. Sopinee siis muillekin kuin konefaneille.