Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Risto Lahtisen Dies irae – vihan päivä on näppärä esikoisdekkari Turun maisemista. Siinä Mauri Strömberg, erittäin varakas ja menestynyt liikemies, löydetään kotoaan murhattuna. Rikos on tehty teloitustyyliin: Strömbergiä on ammuttu lähietäisyydeltä päähän ja varmuuden vuoksi vielä keskivartaloonkin. Lisäksi käsi on naulattu kiinni lattiaan, mikä herättää tietysti kysymyksiä.
Strömbergin murhan tutkinnanjohtajaksi nousee hieman yllättäen komisario Eero Rantala, sillä hänen esimiehensä on sairastunut vakavasti. Kun uhrin menneisyyttä aletaan kaivella, löytyy todella vastenmielinen salaisuus: Strömberg on nuoruudessaan ollut poikakerhon vetäjä ja ilmeisesti käyttänyt pikkupoikia seksuaalisesti hyväkseen. Lisäksi hän on myöhemmällä iällään tehnyt epäilyttäviä Thaimaan-matkoja. Pedofilian uhreja on useita, mutta kaikilla tuntuu olevan enemmän tai vähemmän pitävä alibi rikoksen ajaksi, ja lisäksi he eivät ole ainoita, jotka saattoivat toivoa Strömbergin kuolemaa.
Romaanille keskeinen Rantalan hahmo on piirretty melko uskottavasti ja rikospoliisien kliseitäkin on väistelty kohtalaisen onnistuneesti, mitä nyt etsivien alituinen seuralainen eli huono omatunto perheen takia on hänelläkin mukana. Viskiä ja tupakkaa ei sentään kulu, mutta hammasta särkee vietävästi ja hammaslääkäri pelottaa. Muut kirjan hahmot jäävät sitten väkisinkin vähän valjummiksi. Murhajuoni kulkee kirjassa hyvin, enkä ainakaan minä arvannut syyllistä etukäteen, vaan Lahtinen onnistui keräämään epäilyksiä vääriä henkilöitä kohtaan melko tehokkaasti. Lisäksi Turun paikallisväriä on tuotu asiantuntemuksella esille.
Dies irae – vihan päivä on selvästikin suomalaisessa mittakaavassa onnistunut esikoisdekkari, vaikka tiivistämisen varaa olisi ollut. Ja voi miten paljon kirjassa oli painovirheitä ja jopa kieliopillisia lipsahduksia! On sääli että oikolukijat ovat kadonnut ammattikunta.
