Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Arnold on 50-vuotias entinen poliisi, joka jätti työnsä jo vuosia sitten vaimonsa kuoleman jälkeen. Vartijana itsensä ja parikymppisen tyttärensä Evan elättävä Arnold on ehkä turhankin perso punaviinille, ja yhä vaimoaan surressaan jotenkin sivuraiteella koko elämässään. Huomaako hän lainkaan, mitä varttuva tytär haluaa, mitä Eva suunnittelee?
Eva on rakastunut asunnottomaan Skädiin, jonka kanssa hän aikoo karata Skädin isän luo Amerikkaan. He ovat jo vuoden ajan keränneet milloin mitenkin rahaa kasaan matkalippuja ja passeja varten, mutta sitten kun matkaan pitäisi viimeinkin lähteä, kaikki menee nopeasti pieleen.
Johan Bargum kuuluu suosikkikirjailijoideni terävimpään kärkeen erityisesti novellien kirjoittajana, ja myöskään tiiviiden ihmissuhderomaanien parissa häneen ei ole konsanaan tarvinnut pettyä. Den privata detektiven on tällainen lyhyehkö yhden ehyen idean kertomus, taitavasti rakennettu tarina toisiinsa yllättävästi kietoutuvista ihmiskohtaloista.
Arnold kertoo omaa puoltaan tarinastaan kirjoittamalla pakonomaisesti tilitystä siitä, miten kaikki oikein tapahtui. Erityisesti Arnoldin jaksoissa Bargum etenee hienoilla leikkauksilla suoran kerronnan ja takaumien välillä. Niin mieli toimii: yhdestä asiasta tulee mieleen jotain vanhaa, ja sinne ajatus sitten harhautuu. Emma-vaimon kuolemaan lähinnä. Evan jaksot ovat suorempia, mutta erityisesti pidätyssellissään Evalla on myös aikaa pohtia mennyttä ja tulevaa.
Johan Bargumin kertomuksen keskiöön nousee puhumattomuus, asioiden ja ongelmien väistäminen vaikenemisella. Nyt tämä vuosia kestänyt tärkeiden asioiden salailu johtaa kohti hölmöä, aivan turhaa katastrofia, joka aivan hyvin olisi voitu välttää, jos vain tarinan henkilöt uskaltautuisivat puhumaan toisilleen suoraan. Bargumin viimeinen hieno koukku tulee romaanin lopetuksessa. Puhua ei tarvitse vieläkään, jos asiat (vahingossa) selviävät jotenkin muuten.
Löysin Den privata detektivenin sattumalta kirjaston poistolaatikosta, ja arvelin, että eiköhän vanha lukioruotsini riitä. Sopiva haaste minulle, sillä luen verrattain vähän vierailla kielillä – kaunokirjallisuutta varsinkaan. Jos omaa ruotsiaan epäilee, teos löytyy myös suomeksi Rauno Ekholmin kääntämänä nimellä Yksityisetsivä (Tammi, 1980). Kannattaa lukea, Johan Bargum on suomenruotsalaisen kirjallisuuden suuria helmiä!
