Sdp:n tulee ottaa korkeasti koulutettu ja hyvin toimeentuleva keskiluokka uudeksi kohderyhmäkseen, ehdottaa tämä pamfletti, jossa Hannu Jouhki esittelee oman näkemyksensä demarien tulevaisuudesta.
Ansiotyöllä elävä koulutettu keskiluokka ei kuulu mihinkään suojattuun eliittiin. Koulutetut asiantuntijat ovat yhtä lailla globalisaation armoilla kuin paperiteollisuuden työntekijät tai yleensä teollisuustyöntekijät. Jouhki itse luonnehtii kirjaa hahmotelmaksi uudesta sdp:stä, mutta muistuttaa, että on vain rivijäsen eikä sellaisessa asemassa, että voisi sanella puolueelle uutta suuntaa.
Kirjaa on luonnehdittu myös tilaamattomaksi puhelinherätykseksi koko puolueelle. Itse en voi sille mitään, mutta jotenkin tulee mieleen vaalien läheisyys… Kirjan tarkoituksesta voi siis olla vähintään montaa mieltä.
Monen demarin mielestä seuraavat vaalit ratkaistaan ”keskikentällä”. Viime vaaleissa kokoomus vakuutti tehyläisen palkkatyöläisen. Nyt sdp:n pitää näyttää, että he kuuluvat tähän porukkaan. Demarien nykyisessä toiminnassa Jouhkia ärsyttää porvareilla pelotteleminen ja syyllistävä köyhyyspropanganda – se, ettei ole hyvä demari, jos ei puhu köyhistä. Omalla työllään itsensä elättävä keskiluokka ajattelee omilla aivoillaan. 2010-luvun suomalaiset eivät tarvitse puoluepukareiden tulkintoja asioista, jotka he ratkaisevat yleissivistyksellään ja moraalitajullaan, sanoo kirjoittaja.
Monet mielipiteet eivät mitenkään ole lähellä omiani, jokunen ehkä vähän liippaa niitä läheltä. Huomattavaa ärtymystä herättää kuitenkin se, että tekijä olettaa lukijoiden olevan kiinnostunut haalimaan omaisuutta. Miksi ihmeessä? Suomessa on pakko asua, mutta ei välttämättä omistusasunnossa, pakko kulkea, mutta ei välttämättä henkilöautolla — vai siksikö tässä nimenomaan kosiskellaan keskiluokkaa välillä jopa varsin niljakkaasti ja näyttävästi? Köyhien asema ei tekijää kiinnosta, ei edes demareiden mielestä. Jos joillakin menee huonosti, pitäisikö kaikilla mennä huonosti? Tässäkin taas olisi mietittävää.
Kirjassa on kyllä mielenkiintoista, joskin välillä ainakin itseäni ärsyttävää tulkintaa. Ärsytys on hyväksi — se laittaa ottamaan asioista selvää! Toivottavasti runsaasti ennen vaaleja. Kirjaa suosittelen kaikille politiikasta hiukkasenkaan kiinnostuneelle, erityisesti sille keskiluokalle, joka on äänestänyt persuja, keskustaa tai kokoomusta. En toki sano, että demarit olisivat kannattava vaihtoehto, mutta jospa tästä syntyisi edes mielenkiintoista ja haastavaakin keskustelua. Ja että keskustelua syntyisi, jatkossa tulen vinkkaamaan vielä lisää asiaan liittyvää materiaalia – toki ennen vaaleja…