Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Impressionisti Edgar Degas oli tunnetusti hankala ja erakkoelämään vetäytyvä taiteilija, joka ei kyennyt päästämään ketään lähelleen, ei fyysisesti eikä henkisesti. Myös taiteen tekeminen oli hänelle vaikeaa, perfektionisti mielummin jätti tekemättä kuin tyytyi epämieluisaan lopputulokseen. Minkälainen mies Degas oikeastaan oli kuuluisan nimensä takana? Rubio Salvan ja Efan onnistunut sarjakuva Degas & Cassatt pyrkii vastaamaan tähän kysymykseen.
Sarjakuvan toinen nimihenkilö on tietysti Mary Cassatt, niin ikään impressionistiliikkeessä vaikuttanut taiteilija. Hänestä tuli Degasin lähimpiä ystäviä, joskin heidän suhteensa laatu oli useimmille ihmisille mysteeri – ja ainakin sarjakuvan mukaan – se oli sitä myös Cassatille itselleen.
Degasin suhtautuminen naisiin oli lievästi sanottuna kompleksinen, minkä Salvan ja Efan onnistuvat välittämään hyvin: viettelijättäriä, jotka koituivat hyvien taiteilijoiden kohtaloksi! Taiteilijan tulisi ennen kaikkea elää taiteelleen, Degas puhuu ystävälleen Manet’lle, joka myöhemmin kuoleekin kuppaan. Naiset edustivat Degasille jotain, mitä hän ei voinut päästää lähelleen, mutta joista hän ei voinut samalla myöskään päästää irti. Tämä näkyy kiinnostavalla tavalla erityisesti Cassatin ja Degasin suhteessa, mutta Efa kyllä osaa symboliikan keinojakin hyödyntää.
Sarjakuvan hieno oivallus on se, miten Degasia tarkastellaan kahdesta eri näkökulmasta. Kirjan ensimmäinen puolisko ottaa Degasin oman näkökulman ja toinen puolisko taas Cassatin. Erityisesti jälkimmäinen puolisko on onnistunut. Siinä missä Degas on henkilönä etäinen, maanläheinen Cassatt tuo kerrontaan tarvittua samastumispintaa. Sarjakuva ei kuitenkaan pyri liiaksi ohjailemaan lukijan tulkintaa Degasista tai hänen taiteestaan; se esittää kysymyksiä, mutta ei tarjoa valmiiksi pureskeltuja vastauksia.
Hienoa sarjakuvassa on myös se, miten se ei pyri tunkemaan tarinaan kaikkea mahdollista. Henkilökuva- ja elämäkertasarjakuvissa on usein ongelmana se, että halutaan kertoa päähenkilöstä mahdollisimman paljon, jolloin mihinkään yksittäiseen asiaan ei pystytä keskittymään. Lopputuloksena on usein kohtauksesta toiseen juoksu, joka ehkä toimii tietokirjallisena teoksena mutta ei välttämättä draaman tasolla. Degas & Cassatt pysyy miellyttävän pienimuotoisena henkilötutkielmana, jossa keskeiset asiat Degasin taiteesta ja persoonasta tulevat esille, mutta ilman ylimääräistä ähkyä.
Viimeisenä mutta ei vähäisempänä on tietysti kommentoitava Efan kuvitusta, joka on aivan omalla tasollaan. Efa tunnetaan monipuolisena sarjakuvataiteilijana, jonka tyyli taipuu moneen. Tässä tapauksessa hän on emuloinut Degasin pastellitekniikkaa ja voimakkaita tekstuureja, ja lopputulos ei voisi olla upeampi. Kauniissa teoksessa ei kuitenkaan missään vaiheessa unohdeta sitä sosiaalista todellisuutta, josta impressionistien taide usein kumpusi. Nyky-yleisön on esimerkiksi helppo unohtaa, että Degasin ihastuttavaa pikku tanssijatarta esittävä patsas kätkee taakseen hyvin traagisen todellisuuden, kuten Degas sarjakuvassa Cassatille paljastaa.
Degas & Cassatt onkin erinomaista luettavaa paitsi taidehistorian ystäville niin historian ystäville ylipäätään, suosittelen!
