Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Itselleni death metal on musiikkigenrenä aika vieras, hyvä kuin nimen tiedän. Eipä tuo onneksi haittaa, Mika Lietzénin sarjakuvassa Death metal perusasiat tulevat ummikollekin selväksi. Eletään vuotta 1992 ja Laura, Sane, Sonja ja Markus elävät perustamansa The Suffering -bändin alkuaikoja. Suomessa vallitseva pienen kylän meininki ei ehkä ole vielä ihan valmis äärimetallille, mutta näyttämisen halu on kuitenkin kova. Tilaisuus tähän koittaa, kun yllättäen bändille tulee mahdollisuus äänittää demonauha oikeassa studiossa.
Mika Lietzénille on tyypillistä kirjoittaa suht pienimuotoisia ja arkisia tarinoita mitä Death metal myös pohjimmiltaan on. Joku muu olisi kenties tehnyt tästä aiheesta tarinan, jossa pohjamudista noustaan musiikkimaailman tähdiksi, mutta sen sijaan tarina kertoo arkisemman tarinankaaren yhden demonauhan valmistumisesta. Löytyypä hauskana yksityiskohtana sarjakuvan lopusta myös erään lehden arvio kyseisestä demonauhasta. Toki tässä samalla nähdään myös inhimillistä draamaa; syy, miksi demoa päästään lopulta tekemään on surullinen, mutta jätetään se kuitenkin tässä paljastamatta.
Lämminhenkinen tarina on taattua Lietzéniä, hyvää vastapainoa puoli vuotta sitten ilmestyneelle Alkoholille, joka oli tarinana astetta tylympi. Ehkä koska albumit ilmestyivät näin lähellä toisiaan, niitä väistämättä vertaa toisiinsa, tässä tapauksessa visuaalisella tasolla. Albumit nimittäin näyttävät värimaailmaa myöten erittäin samanlaisilta. Itse olisin kuitenkin kaivannut death metalia kuvaavaan albumiin jonkinlaista omaa ilmettä. Lauran kauluspaidan alta välillä vilahtelee bändien t-paitoja ja muutama levynkansikin näkyy ohimennen, mutta muuten visuaalinen ilme on aika kliininen. Selkeä viivankäyttö ja rauhallinen värimaailma ovat kylläkin Liezénin vahvuuksia, mutta jotain aavistuksen aggressiivisempaa olisin tähän aiheensa puolesta kaivannut.
Silti, tarina toimii. Tyttöbändi ei myöskään ole aiheena edelleenkään turhan yleinen, saati sitten death metal -genren sisällä, joten onhan tässä tuoretta näkökulmaa. Positiivista on myös se, että sarjakuva saa lukijan vakuuttuneeksi death metalin ihanuudesta, tarinaan samaistuminen ei todellakaan vaadi mitään fanipohjaa. Jälleen kerran siis vakuuttava esitys Lietzéniltä, suosittelen!
