Anthony Doerr voitti vuonna 2015 Pulitzer-palkinnon romaanillaan Kaikki se valo jota emme näe, ja kirja saavutti lukijoiden suosiota myös Suomessa. Nyt WSOY on julkaissut myös Doerrin kymmenisen vuotta aikaisemmin ilmestyneen esikoisteoksen Davidin uni Hanna Tarkan taitavana suomennoksena.
Davidin uni on romaani vedestä, lumesta, lumihiutaleista, unista, paosta ja etsinnästä. Sen keskiössä on hydrologi David Winkler, jonka suomalaissyntyinen äiti opetti häntä rakastamaan talvea ja lumihiutaleita ja joka ensimmäisenä ja luultavasti myös ainoana ymmärsi hänen kykynsä nähdä pelottavan tarkkoja enneunia. David rakastuu naimisissa olevaan Sandyyn, saa hänet vaimokseen ja pian pariskunnalle syntyy suloinen tytär Grace. Sitten unet alkavat taas piinata Davidia: hän näkee toistuvaa painajaista siitä, miten Grace hukkuu tulvassa, eikä pysty käsittelemään pelkoaan muuten kuin pakenemalla perheensä luota. David on poissa kauan, vuosikausia, mutta tyttären kohtalo vaivaa häntä, ja lopulta hän lähtee etsimään jo aikuiseksi varttunutta Gracea.
Luin aikoinaan Kaikki se valo jota emme näe -romaanin, ja vaikka kirja oli minusta erinomaisen viehättävä ja mukaansatempaava, oli minun hieman vaikea kestää siinä olevia yliluonnollisia aineksia, koska tunnetusti olen suuri realismin ystävä. Davidin unessa tämä maaginen puoli liittyi lähinnä enneuniin ja oli jotenkin helpompi sulattaa, ja niinpä pidinkin tästä kirjasta jonkin verran enemmän. Se kuvaa lumoavasti talvea, kylmyyttä, lunta ja muita miljöitä; erityisen vaikuttava oli jakso, jossa David viettää kylmän talven alkeellisissa olosuhteissa ystävänsä tyttären, hyönteistutkija Naaliyahin, kanssa – ehkä tämä pakkasen ja kaamoksen kuvaus sopii hyvin meille suomalaisille!
400 sivustaan huolimatta kirja on nopea- ja sujuvalukuinen, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille hyvän lukuromaanin ystäville.