Eräs tarina loppui ja toinen alkoi, kun Maria Stuart Skotlannin kuningatar mestattiin Elizabeth I:n käskystä vuonna 1587. Vaikka Maria Stuart ei koskaan noussut Englannin kunigattareksi ja häviö näytti täydelliseltä, tuli hänen lapsenlapsestaan Elizabeth Stuartista, niin kutsutusta Talvikuningattaresta, kaikkien myöhempien brittimonarkkien esiäiti. Ihan helpolla se ei kuitenkaan tapahtunut, itse asiassa talvikuningattaren perheen elämä oli aikamoista katastrofista toiseen kävelyä.
Nancy Goldstonen kirjoittama Daughters of the Winter Queen : Four Remarkable Sisters and the Enduring Legacy of Mary, Queen of Scots on yhden perheen tarina tuskaisella 1600-luvulla. Epäonni alkoi jo Elizabeth Stuartin nuoruudessa hänen avioituessa saksalaisen Pfalzin vaaliruhtinaan Fredrik V:n kanssa. Pariskunta ehti hallita valtakuntaansa vain yhden vuodenajan verran (josta pilkkanimi), ennen kuin menettivät valtakuntansa kolmikymmenvuotisessa sodassa.
Pakolaispariskunta päätyi lopulta Haagiin jossa perhe kasvoi ja Elizabeth sai kaikkiaan kolmetoista lasta. Perheen vaikea elämä ja kohtalot antavat loistavan läpileikkauksen 1600-luvun sotaisaan maailmaan. Protestanttien ja katolilaisten riidat repivät Eurooppaa ja myös perhettä sisäisesti; kolmikymmenvuotinen sota oli yksi sekasotku, jossa liittolaissuhteet vaihtuivat tiheään, eikä keneenkään voinut luottaa. Englannin sisällissota ja Kaarle I:n oikeudenkäynti ja teloitus jatkoivat perheen epäonnea ja sitten olivat tietysti Ranskan hugenottivainot, muutama murhatapaus perhepiirissä ja umpisurkeat avioliitot kirsikkana kakun päällä.
Jos perheen elämä oli pahimmillaan kuin saippuaoopperasta, niin mustuutta tasapainottivat myös aikakauden sivistys ja kulttuuri. Vanhin tytär, Elizabeth hänkin nimeltään, oli esimerkiksi Descartesin lähimpiä ystäviä ja tunnettu oppineisuudestaan. Louise Hollandine taaseen oli tunnettu taiteilija ja Sofia nousi politikoinnin kykyjensä ansiosta asemaan, jossa hänen poikansa lopulta kruunattiin Englannin kuninkaaksi.
Kirjan nimi on aavistuksen harhaanjohtava siinä mielessä, että kirja ei hirveän tiukasti keskity nimenomaan Talvikuningattareen ja hänen tyttäriinsä, vaan perheen miehistä kerrotaan kyllä yhtä lailla. Kirjaa voikin pitää pikemminkin yhden perheen historiikkinä kuin Elizabeth Stuartin ja hänen tyttäriensä elämäkertana. Kirjan todellinen päähenkilö on kuitenkin 1600-luku itsessään. Tavalla tai toisella perhe oli osallisena lähes kaikissa vuosisadan suurissa tapahtumissa ja heidän silmiensä kautta lukija saa lähikuvan Eurooppaa mullistaneisiin tapahtumiin.
Runsaista lähteistä ja viitteistä huolimatta Daughters of the Winter Queen on varsin sujuva ja viihdyttävä tietokirja, jota voi suositella erityisesti 1600-luvusta ja brittimonarkian vaiheista kiinnostuneille. Suosittelen!