Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ranskalainen käsikirjoittaja Hubert teki minuun suuren vaikutuksen fantasiasarjallaan Ogre Gods. Vuonna 2020 kuolleen sanataiturin ura katkesi ennenaikaisesti, mutta onneksi luettava häneltä ei ole vielä loppunut kesken. Darkly she goes on Hubertin viimeisimpiä käsikirjoituksia, ja sillä on paljon yhtäläisyyksiä Ogre Godsin kanssa. Kumpikin fantasiasarjakuva on sävyltään hyvin synkkä, kummankin vahvuutena on taitavasti luodut henkilöhahmot ja kummastakin voi löytää ripauksen (tai ehkä vähän suuremmankin hyppysellisen) feminististä sanomaa.
Darkly she goesin tarina alkaa kun maineensa menettänyt ritari Arzhur saa hämäräperäisen toimeksiannon, joka saattaa pelastaa hänen tulevaisuutensa. Tehtävä on suorainen klassikko, pelastaa prinsessa hirviöitä täynnä olevasta linnasta. Homma onnistuu Arzhurin kaltaiselta soturilta helposti, mutta nopeasti käy ilmi, että varsinainen hirviö saattaakin olla itse prinsessa. Eikä kaunis Islen ole ainoa vaarallinen asia tässä tarinassa, sillä eipä keneltäkään muultakaan löydy puhtaita jauhoja pussista.
Arzhurin yksinkertaiselta vaikuttava tehtävä hankaloituu lisää, kun Islenin taustalta paljastuu aimo kasa kuninkaallista juonittelua ja kun Arzhurin omat tunteet prinsessaa kohtaan lämpeävät. Hurmeinen tarina päätyy taistelukentille, jossa onnellisesta lopusta ei ole takuita.
Darkly she goes alkaa hieman hitaasti. Itseäni tarinan alku ei hirveästi innostanut, lähinnä sen takia, että alkuasetelma ei ole mitenkään erityisen omaperäinen. Tarinan edetessä hahmot saavat kuitenkin hiljalleen lihaa luidensa ympärille ja draamasta kehkeytyy oikeasti mielenkiintoinen. Syy Islenin pahuuden voimille on – paljastamatta asiasta liikaa – oivallinen, ja liittyy aikaisemmin mainitsemaani sarjakuvan feministiseen pohjavireeseen. Tätä ei kannata säikähtää; mistään saarnaavuudesta ei ole kyse, vaan siitä miten hahmojen motivaatioita on rakennettu.
Koska en osaa olla vertaamatta sarjakuvaa Ogre Godsiin, on kuitenkin sanottava, että ihan samalle tasolle ei tässä mielestäni päästä. Edellä mainitussa on muutamia aivan loistavasti käsikirjoitettuja hahmoja ja vaikka hahmot toimivat hyvin tässäkin, ei niissä ole ole ihan samanlaista omaperäisyydestä kumpuavaa imua.
Vincent Mallién upea kuvitus sen sijaan iskee kyllä ihan täysillä. Tarkasti kynäilty ja tunnelmallisesti väritetty jälki avaa fantasiamaailmaa upeasti, ja Mallié on myös taitava kuvaamaan toimintaa. Sekä kuvituksen että käsikirjoituksen kruunaa sarjakuvan tyylikäs loppu, joka jää mukavasti kopsuttelemaan takaraivoon. Hyvää fantasiaseikkailua etsivälle Darkly she goes onkin oikein oivallinen valinta.
