Henri Osewoudt ei jaksa kahdeksantoistavuotiaana opiskella, vaan menee serkkunsa kanssa naimisiin ja jatkaa isänsä tupakkakaupan pyörittämistä Amsterdamissa. Sitten syttyy toinen maailmansota ja saksalaiset miehittävät Hollannin.
Osewoudt kohtaa miehityksen alkuvaihessa erään Dorbeckin, joka muistuttaa ulkonäöltään häntä. Dorbeck antaa hänelle filmin kehitettäväksi ja sitä kautta Osewoudt tulee sekaantuneeksi vastarintaliikkeen tekemisiin. Pian hän osallistuukin attentaattiin, jossa murhataan kylmäverisesti kolme miestä. Siitä alkaa tapahtumien kierre, joka puristaa Osewoudtin ahtaalle. Hänen äitinsä ja vaimonsa vangitaan ja Osewoudt joutuu pakosalle.
Lopulta sota on ohi, mutta vapautuminen natsimiehityksestä ei tuo Osewoudtille suurtakaan helpotusta, sillä nyt Dorbeck on kadonnut, kun Osewoudt häntä kipeästi tarvitsisi avukseen todistamaan Osewoudtin toimista vastarintaliikkeen puolesta sodan aikana.
Damokleen pimeä huone on vähän ahdistavakin kuvaus yhden omintakeisen miehen pyristelyistä sodan aikana. Romaanissa on vahvoja psykologisia sävyjä ja voimakas ristiriita sen välillä, miten Osewoudt itsensä kokee tai haluaisi kokea, ja miten ihmiset hänen ympärillään häneen suhtautuvat. Kiehtova tarina, kyllä tämä kannattaa kirjaston varastoista esiin kaivaa.