Tarina alkaa siitä, kun Oporton kaupungin laitamilla majaileva iäkäs mustalaisherra löytää kesken aamutoimiensa ruohikosta päättömän ruumiin. Vähän myöhemmin pää löytyy Douro-joesta. Käy ilmi, että nuori Damasceno Monteiro on joutunut väkivaltaisen surmatyön uhriksi. Ja mikä parasta oikeuden kannalta, myös todistajia löytyy.
Avainasemassa on Lissabonista haluttomana ja ennakkoluuloisena kauas pohjoiseen Oportoon raporttimatkalle lähetetty nuori toimittaja Firmino, joka tuntuu saavan oikeiden henkilöiden kielenkannat löystymään yllättävänkin vaivattomasti. Hänen apunaan ovat uskomattoman hyvin asioista perillä oleva pensionaatinpitäjä sekä upporikas asianajaja. Firmino pääsee surman tutkinnassa nopeasti poliisin edelle, mutta joutuu huomaamaan, että oikeuden tie on melkoisen kivinen.
Damasceno Monteiron katkaistu pää ei juonen peruslinjoista huolimatta ole mikään dekkari, vaan ennemminkin tutkimus yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksista yhteiskunnassa. Keneen voi luottaa ja miten luottamusta voi rakentaa. Miten saadaan käännetyksi yleinen mielipide omiin tarkoitusperiin sopivaksi? Mikä määrittelee lopulta sen, mikä yhteiskunnassa on sallittua ja mikä ei — olivatpa kirjoitetut lait mitä hyvänsä.
Italialainen Antonio Tabucchi on pääammatiltaan kirjallisuuden professori, joka on erikoistunut portugalin kieleen ja kulttuuriin. Hänen oppineisuutensa näkyy Damasceno Monteiron katkaistun pään sivuilla pitkinä hieman teoreettisehkoinakin kirjallisuusfilosofisina keskusteluina, joita Firmino ja asianajaja käyvät keskenään. Koko teos on erinomaisen viihdyttäväi ja sujuva ja pullollaan herkullisia kielihedelmiä, mistä lienee kiitos paikallaan myös kääntäjä Liisa Ryömälle. Ennen tätä en ollut koskaan lukenut Antonio Tabucchia, mutta uskoisinpa, että Damasceno Monteiron katkaistu pää ei jää viimeiseksi kohtaamiseksemme. Suosittelen!