Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirja alkaa prologilla:
Ajatus syntyi eräänä aurinkoisena aamuna Himalajalla. Makasin tutussa paikassani talon ensimmäisen kerroksen ikkunalaudalla. Se oli täydellinen näköalapaikka, josta saattoi tarkkailla ympäristöään mahdollisimman laajasti vähäisin ponnistuksin…
Kun kirjan nimi on Dalai-laman kissa, alkulauseet synnyttivät minussa mielikuvan: äänessä on ihminen, joka kirjoittaa kissasta. Mutta ei, äänessä onkin kissa – tarinan minä-kertoja. Tosin monin paikoin mietin, että äänessä taitaa kuitenkin olla ihminen, bestseller-kirjailija David Michie. Hän on aiemminkin kirjoittanut helppotajuisesti buddhalaisuudesta ja meditaatioista muun muassa kirjat Buddhism for Busy People ja Hurry up and Meditate.
Pieni ja nälkäinen kissanpentu pelastuu viime hetkellä kuin ihmeen kaupalla New Delhin slummista ja päätyy asumaan dalai-laman luo. Ensimmäistä hetkeä dalai-laman lähellä kissa kuvaa, että se oli
”yhtä paljon tunne kuin ajatus. Tajusin myöhemmin, että tunne oli sama kuin silloin, kun ensimmäistä kertaa tulee tietoiseksi siitä että oma olemus on täynnä rajatonta rakkautta ja myötätuntoa.”
Kissalla on monta nimeä. Yksi niistä on buddhalaisen tradition mukaan annettu vihkimysnimi. Sen kissa jättää salaisuudeksi, HPK eli Hänen Pyhyytensä Kissa saa riittää.
HPK seikkailee uudessa kodissaan ja sen lähialueilla, tutustuu temppelin ja sen lähiympäristön elämään. Se seuraa dalai-lamaa läheltä, kuuntelee kiinnostavia keskusteluja, joita dalai-lama käy vierailuilla olevien Hollywood-tähtien, professorien ja tavallisten ihmisten kanssa. Näistä keskusteluista se oppii paljon arvokasta ja tärkeää. Se oppii myös muilta uuden kotinsa lähellä olevilta ihmisiltä, erityisesti kahdelta munkilta: Hänen Pyhyyttään luostarin asioissa auttavalta Chogyalilta ja maallisissa asioissa auttavalta diplomaatti ja kulttuuriattasea Tenziniltä.
Kissaelämän ja seikkailujen kuvailun lisäksi kirja sisältää runsaasti elämänviisauksia. On buddhalaisia opetuksia, filosofiaa, meditaatio-ohjeita, dalai-laman ajattelun ja syvän vakaumuksen viisautta.
Kissa oppii esimerkiksi, että tärkein edellytys onnellisuudelle on viisas itsekkyys. Se tarkoittaa, että ensin on jaettava onnellisuutta muille, on siirrettävä itsensä pois ajatustensa keskiöstä ja asetettava sinne muut. Tätä buddhalaiset sanovat rakkaudeksi. Toiseksi pitää elää niin, että pyrkii vapauttamaan toiset kärsimyksestä, vähentämään kärsimystä maailmasta. Sitä buddhalaiset kutsuvat myötätunnoksi. Oma elämä on tärkeää niin ihmiselle kuin eläimelle, molempia yhdistää kaksi perusasiaa: toive onnellisuudesta ja toive välttyä kärsimyksestä.
Kissa oppii, että tärkeää on olla läsnä nykyhetkessä, olla tietoinen siitä, mitä juuri nyt tekee. Nykyhetkeen ei pidä suhtautua pelkkänä kertomuksena pään sisällä. Jos näin tekee, ajattelee jotain muuta kuin tekemäänsä asiaa. Tyytyväisyyden ja onnen ydin on jokaisen omassa tavassa katsoa maailmaa.
HPK kertoo saaneensa idean kirjoittaa tämä kirja yhdeltä dalai-laman vieraalta. Vieras ihasteli kissan kauneutta ja totesi: ”Jos hän osaisi puhua, hänellä olisi paljon viisautta jaettavanaan.” Tämän kuultuaan kissa ajatteli, että olisi tärkeää välittää edes ”osa tuosta viisaudesta, jonka olin oppinut Dalai-laman sylissä.”
Mielestäni kirja olisi ollut parempi, jos tarina olisi kerrottu kaikkitietävän kertojan näkökulmasta. Kissa minä-kertojana oli hieman epäuskottava ja tarpeettomalta tuntuva kikkailu.
Helppolukuinen ja lempeä kirja tämä on, täynnä viisaita elämänohjeita. Suosittelen!