Nämä pienet, aika arkiset, päiväkirjamaiset sarjakuvamerkinnät olivatkin yllättävän sympaattisia. Enpä olisi uskonut, että junalla matkustamisesta ja sarjakuvafestivaaleilla vierailemisesta saa piirrettyä näin hykerryttäviä lukuhetkiä.
Onnistumista tietysti edesauttaa, jos on palkittu, mielenkiintoinen sarjakuvantekijä, joka voi tiputella juttuihinsa Christophe Blainin kaltaisia nimiä. On yksi juttu kirjoittaa siitä, että sylkäisee jonkun päälle tämän pyynnostä, ja ihan toinen, jos se joku on Manu Larcenet…
Mausteena löyhää tarinaa kertovilla stripeillä on vähän pakkomielteitä, maailmanmatkaamista ja herkkä väritys vesiväreillä.