Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sophie Burrowsin sarjakuvaa lukiessa tuntuu siltä kuin tipahtaisi pehmeään lankakerään. Osittain tunne johtuu Burrowsin piirustustyylistä, joka on utuisen pehmeää ja josta on selkeästi hahmotettavissa myös yksittäiset kynänviivat. Ennen kaikkea tunne kuitenkin johtuu siitä, että harvemmin tulee luettua näin vilpittömän herttaista sarjakuvaa.
Tarinan keskiössä on kaksi nimettömäksi jäävää henkilöä, jotka suurkaupungin paineessa kamppailevat yksinäisyyden tunnetta vastaan. Arjesta on vähänlaisesti lohtua kun työpaikka on tympeä ja pomokin ymmärtämätön. Kaiken maailman tinderit antavat lupauksia paremmasta huomisesta, mutta todellinen ihmisten välinen kohtaaminen on sielläkin harvinaista. Silti, ympärillä olevilla ihmisillä näyttää kuitenkin ystäviä ja kumppaneita riittävän. Auttaisikohan omaan yksinäisyyteen sittenkin timmimpi kroppa tai parturilla käynti? Kahden hahmon – tytön ja pojan – tarinat kulkevat melkein kosketusetäisyydellä, heijastaen toisiaan, mutta millä tavalla luoda kontakti aivan vieraaseen ihmiseen?
Sarjakuvan esittämät tilanteet ovat kovin samaistuttavia ja osittain se mielestäni johtuu siitä, että sarjakuvassa on hyvin vähän dialogia. Tilanteet, eleet ja ilmeet kantavat tarinaa ja kertovat kaiken tarpeellisen, ja jollain tavalla tämä tekee tarinasta hyvin universaalin. Toki yksinkertainen tarina itsessään on myös sellainen, että se voisi tapahtua ihan missä vain.
Burrows on niitä armoitettuja tarinankertojia, jotka onnistuvat löytämään tarinoihinsa arjen kauneutta. Niin yksinkertainen tarina kuin Crushing onkin, se ei toimisi ihan kenen hyvänsä kertomana. Burrowsin ihastuttava kuvitustyyli tekee tietysti paljon, mutta ennen kaikkea se, että hän osaa antaa kuviensa hengittää. Sarjakuvassa käytetään tehokeinona useita aukeaman kokoisia sarjakuvaruutuja, jotka avaavat tiettyjä hetkiä hahmojen elämässä, antavat niille tunnelatauksen ja tekevät ne merkityksellisiksi.
Oma suosikkini on arkinen kohtaus jossa poika on kävelyttämässä koiraansa ja vastaan tulevat ankeat ihmiset jättävät hieman toivomisen varaa. Yhtäkkiä avautuu aukeaman ruutu, jossa linnut lähtevät koiran edestä lentoon ja syksyinen puistomaisema avautuu ympärillä kaikessa komeudessaan. Onhan tällaisia ratkaisuja tietysti muissakin sarjakuvissa nähty, mutta harvemmin niin sykähdyttävästi toteutettuna kuin tässä.
Voi olla, että teos ei uppoa sellaiselle, joka etsii hyvin juonivetoista sarjakuvaa, mutta jos kevyt juoni ei haittaa, niin Crushing on oikein ilahduttava sarjakuva, jonka lempeään tunnelmaan uppoaa mielellään.
