Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olin käymässä Akateemisessa kirjakaupassa, joka on aina vaarallinen paikka viettää aikaansa, kun törmäsin tämän William R. Polkin provokatiivisesti otsikoituun kirjaan. Tartuin kirjaan, koska otsikko vaikutti noudattavan äärioikeistolaisten eurabiafantasioita, mutta eihän Akateeminen kirjakauppa sellaista roskaa laita esiteltäväksi hyllyihinsä?
Takakansiteksti paljastikin, että tämä on viime vuonna julkaistu akateeminen kirja muslimimaiden ja globaalin pohjoisen välisten konfliktien historiasta. Kirjailija pyrkii tällä teoksella pohtimaan, miksi muslimit inhoavat länsimaisia suurvaltoja ja miksi jotkut heistä ryhtyvät terrorismiin meitä vastaan. Kirja vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että otin sen luettavaksi.
Kirja käsittelee tasapuolisesti islamilaisen ja pohjoisen maailman välisiä konflikteja profeetta Muhammadin ajoista tähän päivään saakka. Kun teos siirtyy 1500-luvulle, eurooppalainen imperialismi alkaa saada keskeisemmän osan kirjasta ja muslimit joutuvat jatkuvasti puolustuskannalle.
Kirja käsitteleekin paljolti sitä, miten pohjoisten suurvaltojen ja Kiinan imperialismi tuhosi kokonaisia kansoja ja kulttuureja sukupuuttoon ja nöyryytti eloonjääneet niin totaalisesti, että muslimit ovat siitä asti yrittäneet löytää arvokkuuden ja itsenäisyyden, joka heillä oli islamin kultakauden huipulla.
Polk käy läpi jokaisen muslimienemmistöisen valtion ja maa-alueen historian, nostaen esiin lukuisia merkkihenkilöitä, jotka yrittivät taistella eurooppalaista imperialismia vastaan ja epäonnistuivat. Kirja esittelee itsenäisyystaistelijoita, sissiliikkeitä ja modernisoijia. Tämä kirja onkin hävinneiden historiaa, joka sekä korostaa länsimaisille tuntemattomia muslimitaustaisia vapaustaistelijoita, että myöskin niitä julmuuksia, mitä pohjoisen imperiumit kohdistivat muslimeihin.
Polk on sen verran puolueeton kirjailija, että hän käsittelee myös muslimikulttuurien ongelmia, jotka johtivat siihen, että he hävisivät itsenäisyystaistelut. Monissa maissa muslimit eivät käsittäneet itseään yhtenäiseksi ryhmäksi, vaan kuten eurooppalaiset, jakautuivat lukuisiin etnisiin ja uskonnollisiin haaroihin.
Oikeastaan moderni nationionalismi ja sen keskusvaltaisuus olivat muslimeille vieraita käsitteitä, joille jouduttiin luomaan uusia kielellisiä konsepteja eurooppalaisen invaasion takia. Samalla moni muslimihallitsija oli korruptoitunut tai kykenemätön käsittämään eurooppalaisen imperialismin vaaroja.
Käsitellessään erilaisia itsenäisyystaisteluita, kirja osoittaa, että nykyinen ääri-islamilainen terrorismi on joillekin muslimeille viimeisin oljenkorsi, jolla yrittää häätää imperialistit heidän maistaan. Ennen kuin jihadismia ja islamismia edes muotoiltiin ideologioiksi, muslimit ovat yrittäneet käyttää joko paikallista kansanomaista islamia yhdistävänä voimana tai kopioida länsimaisia ideologioita.
William R. Polk käsittelee jokaista pohjoisen imperialistin suorittamaa rikosta muslimeja vastaan, osoittaen, että syitä vihata länsimaita on aika monta. Esimerkiksi brittiläiset tuhosivat Egyptin ja Intian omat orastavat teollisuudet ja pakottivat nämä maat muuttumaan raaka-ainetuottajaksi. Tämä kapitalistinen kokeilu tuottikin kummassakin maassa massiiviset nälänhädät, jotka tappoivat enemmän ihmisiä kuin natsien suorittama juutalaisten kansanmurha.
Belgialaiset taas murhasivat miljoonia afrikkalaisia Kongossa ja kymmeniä tuhansia muslimeja indonesiassa. Kiinalaiset imperialistit ovat tappaneet sukupuuttoon kokonaisia keskiaasialaisia kansoja niin perusteellisesti, että heidän olemassaolostaan on jäljellä vain mainintoja kiinalaisissa asiakirjoissa.
Pahin rikos oli kuitenkin Israelin perustaminen, koska sen lisäksi, että perustaessaan maan uudisasukkaat suorittivat palestiinalaisten väkivaltaisen etnisen puhdistuksen, maa on vielä tänäkin päivänä kylvämässä kauhua Lähi-Idässä.
William R. Polk harmitteleekin tässä kirjassa, että meillä länsimaalaisilla on varaa unohtaa omat rikokset ihmiskuntaa vastaan, mutta sen uhreilla ei ja sen takia meillä onkin terrorismia Euroopan kaduilla. Tämä kirja todistaakin pointin, jonka olen aiemmin tehnyt rasismista: valkoinen ylivalta perustui juurikin imperialismin verisiin saavutuksiin, mutta omaksuakseen valkoisen ylivallan ideologiaksi on unohdettava nämä rikokset.
Rasistit ja äärioikeistolaiset kuvittelevat, että me länsimaalaiset olemme jotain ylevän moraalin ja korkean humaanin filosofian mestareita ja globaalin etelän ruskeat massat vain raakalaismaisia barbaareja. Juuri unohtamalla meidän oma historiamme, äärioikeisto kykenee rekrytoimaan porukkaa uusimaan sen.
Kirjailijan esittämät faktat muistuttavat Noam Chomskyn narratiivia länsimaisen kapitalistisen hegemonian absoluuttisesta pahuudesta, mutta ei niinkään hänen kerronnallista tyyliään. Tässä teoksessa ei arvoteta tapahtumia tai käytetä emotionaalisesti ladattuja sanoja. Kirjailija ainoastaan esittää muslimien ja pohjoisen kansojen hirmuteot ja miten uhrit ne kokivat.
Odotinkin, että tämä kirja olisi jokin hienostunut versio Chomskyn kirjoista ja lähdeluettelossa ilmenisi anarkistin teoksia lähteinä, mutta ei! Polk referoi akateemisia teoksia, valtavirtalehtien artikkeleita, aikalaiskuvauksia ja valtion asiakirjoja. Vasemmistolaisin teos, mitä kirjailija referoi on Frantz Fanonin Sorron yöstä (1961) ja siinäkin Polk tekee selväksi, että kyseinen teos on kiistanalainen ja erittelee siitä hänen mielestään hyvät pointit.
Sattumalta Polkin kirjassa esitetty kertomus länsimaisesta imperialismista käy yhteen Chomskyn antikapitalistisen sanoman kanssa. Polk ei myöskään puhu sosialismista myönteiseen valoon, vaan on aika puolueeton taloudellisten ja poliittisten järjestelmien suhteen. Kirjailijan fokus on enemmänkin rasismissa, joka hänen mukaansa vaikuttaa siihen, että muslimeja yhä sorretaan.
Suurin ongelma tässä kirjassa on sen pituus. William R. Polk näki tarpeelliseksi kirjoittaa jokaisen Lähi-Idän valtion sorron historian ja tietyn ajan kuluttua sellainen menee puuduttavaksi, kun monissa maissa sama imperialismin kaava toistuu. Lisäksi kirjassa esiintyy vivahteita orientalismista, Erityisesti kuvattaessa Irakin ja Iranin välistä sotaa, Polk suoraan sanoo, että sota käytiin ”epäloogisista syistä”. Mikä vähän kertoo, että vaikka kirja on antirasistinen, siinä silti esitetään muslimit välillä tunteellisina ihmisinä. Me eurooppalaiset näköjään massamurhaamme logiikan pohjalta.
William R. Polkin Crusade and Jihad: The Thousand-Year War Between the Muslim World and the Global North on hyvä, mutta aika pitkä tietokirja syvästä juovasta, jonka me eurooppalaiset olemme luoneet meidän ja muslimeitten välille ahneutemme ja rasismin takia.
Tämä on tarpeellinen kirja, jotta ymmärrämme, miksi Isiksen ja Hizbollahin kaltaisen kansainväliset terroristijärjestöt vetoavat niin paljon muslimeihin kaikkialla maailmalla. Syy ei ole se, että olemme kristitty kansa tai, koska olemme vaan niin pirun rikkaita ja demokraattisia, vaan koska olemme ryöstäneet ja raiskanneet muslimeja niin pitkään, että kaikki kärsivällisyys tasapuoliseen A-studiomaiseen rationaaliseen keskusteluun on kulutettu loppuun.