Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Francisco Franco toimi Espanjan diktaattorina vuosina 1939–1975. Näiden 36 vuoden ajan hän johti väkivaltaista äärioikeistolaista falangistihallitusta, jonka jättämiä haavoja Espanjassa on paikkailtu aina näihin päiviin asti. Myös espanjalaisten sarjakuvantekijöiden teoksissa tämä historian painolasti näkyy voimakkaasti, ja tähän kasvavaan joukkoon on nyt tullut Teresa Valeron erinomainen Contrapaso : The Children of Others.
Tarina alkaa Madridista vuonna 1957. Joesta löytyy murhatun naisen ruumis, johon on kaiverrettu salaperäinen värssy. Naisen kuolema pistää journalistit nopeasti tiukan paikan eteen, sillä Francon Espanjassa lehdissä kirjoitetaan lähinnä sitä mitä valtio haluaa kuulla. Kaikesta huolimatta kaiken nähnyt kyynistynyt lehtimies Emilio Sanz ja nuori, idealistinen Léon Lenoir pyrkivät totuuden äärelle, joka lopulta johtaa yhteiskunnan silmäätekevien portaille asti. Onko totuudella kuitenkaan fasistisessa yhteiskunnassa mitään merkitystä?
Valero kuljettaa juonta ammattilaisen ottein, mutta tarinaa kantaa muutkin asiat kuin nokkela rikosjuoni. Tarinan on ytimeltään yhteiskuntakuvaus Francon ajan Espanjasta ja erityisesti naisten heikosta yhteiskunnallisesta asemasta, joka tarjosi vähänlaisesti vaihtoehtoja. Seksuaalivähemmistöjä ei hyväksytty, ja etenkin vähäosaisille naisille syy joutua yhteiskunnan silmätikuksi saattoi olla aivan mitätön. Sarjakuva tuo mieleen espanjalaisen rikoselokuvan La isla mínima, joka myös tarkastelee menneisyyttä naisten murhien kautta, ja joka kehittyy nopeasti kertomukseksi siitä miten täydelliseen umpikujaan ahdinkoon joutuneet naiset saattoivat päätyä.
Myös henkilökemiat toimivat Contrapasossa hyvin. Vanhan ja kyynisen omien teiden kulkijan ja itseään tykö tekevän juniorin välinen dynamiikka on moneen kertaan nähty, mutta toimiva yhtä kaikki. Soppaa tulee vielä sekoittamaan kaunis ja neuvokas Paloma, jonka suhde Lenoiriin osoittautuu monimutkaiseksi, mutta apu kultaakin kalliimmaksi. Kolmikko on sen verran toimiva hahmokaarti, että mielelläni luen heidän tutkimuksistaan jatkossakin. Vaikka Contrapaso onkin vasta sarjan ensimmäinen osa, niin tämän ensimmäisen osan voi aivan hyvin lukea myös itsenäisenä teoksena, sillä rikoksen ratkaisu ei veny ensimmäistä albumia pidemmälle.
Sitten sarjakuvan visuaaliseen puoleen. Animaation parissa uraa tehnyt Valero tekee Contrapasosa vakuuttavaa jälkeä. Kuvitus on hyvin yksityiskohtaista mutta silti ilmeikästä ja viivankäytöltään ilmavaa. Myös väritys on tyylikkäästi toteutettu. Kiinnostavaa kyllä Valeron sarjakuvaura lähti oikeastaan käyntiin Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon eli Blacksadin tekijöiden ansiosta, sillä juuri tämä parivaljakko tutustutti Valeron sarjakuviin. Tämä oli hauska yksityiskohta, sillä mielessäni vertasin Contrapason tyyliä juuri Blacksadiin.
Contrapaso on nappikokonaisuus josta ei oikeastaan valitettavaa löydy, joten toivoa sopii ettei jatkoa tarvitse odottaa liian kauan.
Sarjakuvan englanninkielinen versio on toisaiseksi saatavilla vain e-kirjana.
