Lapset leikkivät kadulla satua: he ovat kolme sisarta, kaksi rumaa ja nuorin kaunis. Rumat sisaret inhoavat kauneinta, jonka rakastava prinssi on kuitenkin tulossa pelastamaan. Leikin sattuu kuulemaan vanha nainen, joka hätkähtää. Leikki kertoo hänen perheestään, kun hän oli nuori.
Tuhkimon tarina lienee kaikille tuttu, ja joillekin voivat olla tuttuja myös teoriat sadun alkuperästä ja yhteyksistä todellisuuteen. Ruman sisarpuolen muistelmat ovat hieno kudelma asioita, jotka voisivat olla totta, sepitteen ympärille. Tapahtumat on sijoitettu 1600-luvun Hollantiin, tulppaanimanian aikoihin. Kysymykset kuten miksi kiltti isä jättää nuoren tyttärensä äitipuolen armoille tai miten Tuhkimo sai lasikenkänsä, saavat vastauksen.
Tarina on monella tapaa enemmän, kuin mitä tuttu satu kertoo. Tämä on ilkeäksi luonnehditun sisarpuolen versio, mutta se ei varsinaisesti kilpaile satuversion kanssa. Se vain taustoittaa ja valottaa tapahtumia perheen sisältä käsin, ei ulkoa, naapurista katsoen, kuten sadunkertojat. Ulospäin asiat näyttävät niin erilaisilta, yksioikoisemmilta.
Kirjaan on ujutettu muitakin teemoja kuin sisarus- ja äitipuolisuhteet. Lähikuvassa oleva ruma sisarpuoli, aavistuksen verran janeaustenmainen hahmo, yrittää haparoiden nähdä maailmaa taidemaalarin silmin ja voimakas äitihahmo pyörittää perhettä mihin suuntaan itse parhaaksi katsoo. Tarina ei ole kaunis, mutta kokonaisuus on. Hyvin kaunis.