Vuoden komein sarjakuvakirja saattaa olla Egmont kustannuksen Conan-kokoelma. Kyseessä on massiiviset kolmesataa sivua barbaariväkivaltaa. Boris Vallejon kansitaide ja kovat kannet viimeistelevät esteettisen täydellisyyden.
Vaikka sarjakuva-Conan eroaa hiukan Robert E. Howardin alkuperäisen Conanin olemuksesta, sarjakuvat ovat silti mahtavia. Nide sisältää otoksena sarjakuvan mielenkiintoisimpia tarinoita, sisältäen sekä sarjakuvia, joista on tullut keräilyharvinaisuuksia, että muutamia ennen suomeksi julkaisemattomia tarinoita.
Valtaosa kokoelmasta on seitsemänkymmentäluvulta, joka oli Conan-sarjakuvalle kulta-aikaa. Kirjan esipuheen on kirjoittanut Petri Hiltunen, joka on työskennellyt itsekin Conanin parissa Jalavan kirjojen kuvittajana. Mukana on myös lehtien kansikuvagalleria.
Kirja herätti minut palaamaan Howardin kirjoitusten pariin. Conanin rujo antisankaruus eroaa varsin vahvasti muista sarjakuvista. Tarinan juonet ovat samaan aikaan sekä mahdottoman sankarillisia, että kuitenkin inhimillisiä.