Cocco Bill -sarjakuva tekee komean paluun 30 vuoden tauon jälkeen, silloin sitä nimittäin julkaistiin viimeksi suomeksi. Nyt Cocco Bill ilmestyy komeana yli 100-sivuisena albumina, joka sisältää neljä hillitöntä tarinaa Cocco Billin ja hänen Hölkky-hevosensa seikkailuista. Ensimmäiselle osalle ei tässä ole nimeä, se voisi olla vaikka juuri otsikon mukaan Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin. Seuraavat osat ovat Cocco Bill ja apassit (1958), Cocco Bill ja vallankumous (1958–1959) sekä Cocco Bill kasakkana (1961–1962).
Tekijä Benito Jacovitti oli pikkutarkka piirtäjänä, rakasti hassuttelua ja hullua huumoria sekä outoja väli-ilmaisuja, jos kohta satiiriakin on nähtävissä. Lukija pysyy hyvin kärryillä, sillä teksti on kiinnostavaa ja kuvissakin riittää tutkimista.
Cocco Bill on jo sinänsä italialaissatiiri cowboysta. Hän puhuu aseillaan ja ampuu nyrkeillään. Saluunassa hän juo vain ja ainoastaan kamomillateetä eikä hän pelkää kuin morsiantyrkkyään O’Susannaa… Hänen hevosensa on luontevasti Hölkky, joka tupakoi yhtä ankarasti kuin sankari itsekin sekä mielellään myös kommentoi tapahtumia. Voittamaton kaksikko siis. Kun mukaan säntää omalaatuista porukkaa enemmänkin, on usein riehakkaan tappelun paikka. Jostakin ruudun kulmasta kurkistaa taatusti mutkitteleva salamitanko kavereineen, yllä rääkyy ikäväluonteinen lokki ja outoja luita sekä pääkalloja löytyy vähän sieltä jos täältäkin.
Cocco Bill on hersyvä, monelle ehkä uusi tuttavuus, josta löytyy paljon yksityiskohtia ja pikkutarkkaa työtä. Parodiaa aikanaan paljon tehdyistä ja luetuistakin lännensarjoista, satiiria ja hullunhauskoja sivuefektejä. Eli hyvää sarjakuvaa sekä huumorin että työn suhteen. Suositellaan kaikille, jotka eivät ota asioita liian vakavasti sekä ovat aina armottoman oikeudenmukaisuuden, lain ja järjestyksen puolella, mutta eivät vierasta väkivaltaakaan, mikäli se on tarpeen.
Mainittakoon vielä, että käännös on erinomainen ja tämä albumi sai vuonna 2011 sarjakuvayhteisö Kvaakin jakaman Herra Koipeliini -palkinnon vuoden parhaana käännössarjakuvana.