Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja ei oikeastaan ole virallinen elämäkerta – se on legenda. Legenda Suomen ensimmäisestä varsinaisesta rock-tähdestä, Cisse Häkkisestä. Joviaalista ja mukavasta miehestä, naistennaurattajasta ja perheenisästä, jolla oli myös oma pimeä puolensa.
Honey Aaltonen on koonnut kirjan erinomaisesti. Se on sekoitus monien aikalaisten ja haastateltujen kertomuksista, kaupungilla kuulluista tarinoista, läheisten asiallisista (ja joskus ehkä vähemmänkin asiallisista) kommenteista sekä musiikkipiirien lausumista. Tässä annetaan Cissestä melkoisen oikea kuva sellaisena kuin mies olikin sekä loistonsa päivinä että myöhemmin alamäen jo luistaessa kovaa vauhtia. Värikäs kaveri, jota ei voi unohtaa.
Cissen ja toki samalla myös Hurriganesien uraa käydään läpi tarinan ohella asiallisesti. Osin olisi ehkä voinut vielä korostaa Remun osuutta tässäkin: Remuhan, paitsi piti jengin kurissa ja nuhteessa, myös hoiti taloudelliset asiat itselleen edulliseen suuntaan. Osittain tästä johtuivat myös Cissen myöhempien aikojen suuret velat sekä jo alkava ahdistus, runsaampi alkoholinkäyttö sekä perheongelmat. Eivät rahahuolet olleet ainoa syy, mutta painoivat kyllä miehen mieltä. Hän oli aina antelias kavereilleen: tarjosi juomia, vippasi tarvittaessa rahaa, huolehti muistakin… Olisipa vain huolehtinut itsestäänkin yhtä hyvin.
Täytyy myöntää, että suhtauduin tähän kirjaan ensin hieman epäillen. Häkkisestä olisi ollut niin helppoa tehdä fanielämäkerta, kaikkine faktatietoineen ja poseerauskuvineen. Siksi tämä olikin erittäin positiivinen yllätys. Hurriganesien kehitystä ja suuntaa bändinä kuvataan hyvin. Samalla kuvataan kuitenkin erikseen Cissen omia menoja, suunnitelmia, oloa ja eloa vapaa-aikana, perhe-elämää, rakkautta Snappertunan mökkiin sekä poikamaista iloa joistakin asioista. Mukaan mahtuu toki tarinoita hulluista ja hölmöistäkin tapahtumista – onneksi ei sentään kaikista… Kun Cisse oli mukana porukassa, alkoholi alkoi vaikuttaa ja samanhenkiset kaverit keksivät jäyniä ja erilaisia tempauksia, oli ympärillä olevilla ehkä hiukan vaikea aina ymmärtää herrojen huumoria ja keekoilua!
Cisse oli mielessään alati uskollinen vaimolleen Sirulle, vaikka kävikin naisissa aina kun ehti ja pariskunta erosikin myöhemmin. Hän oli uskollinen myös ystävilleen ja tuttavilleen, perunatkin hän osti aina samalta vanhalta myyjältä Tapiolan torilta. Ihailijoillekin hän oli uskollinen – vielä viimeisinä vuosinaan hänellä oli aina aikaa antaa nimikirjoitus ja vaihtaa pari sanaa, vaikka ”lohtu” olisi maistunut jo kovastikin paljon.
Cisse menehtyi alkoholin aiheuttamiin sairauksiin Jorvin sairaalassa tapaninpäivän iltana 1990. Rock-kansa menetti rakastamansa esikuvan, hulvattoman kaverin, joka auttoi aina tarvittaessa. Toivoa voisi, että joku olisi pystynyt avittamaan Cisseä jo aikaisemmin. Cisse kuitenkin säästyi kuulemasta uutisista vielä ikävämpää: Cissen ja Sirun poika, Sami, joka muistutti Cisseä ulkoisestikin hämmästyttävästi ja soitti myös bassoa, kuoli 34-vuotiaana 2010. Ruusu, se punainen, molemmille!
Kirjaa suosittelen lämpimästi kaikille elämäkerroista, rockista sekä muutenkin hyvin tehdyistä dokumentinomaisista opuksista pitäville. Minusta tämä on mainio kooste Cissestä sekä ihmisenä että Hurriganesien jäsenenä. Kirja on myös painettu kauniisti, mukana on ainakin muutama aikaisemmin näkemätön valokuva sekä paljon hyvin toimitettua tekstiä. Tämä voisi olla myös sopiva lahjakirjaksi. ”Ei muuta kuin happy rock’n roll!”