Stefan Zweig oli itävaltalainen kirjailija, josta juutalaissukuisena tuli yksi Hitlerin uhreista. Zweig pakeni vaimonsa kanssa Brasiliaan, mutta pariskunta teki itsemurhan vuonna 1942. Shakkitarina — Schachnovelle — valmistui juuri ennen kirjailijan kuolemaa ja julkaistiin postuumisti. Pienoisromaani ilmestyi suomeksi jo vuonna 1951.
Tarina on yksinkertainen. Kirjan kertoja matkustaa laivalla New Yorkista ja saa selville, että laivassa matkustaa shakin suurmestari, savant Mirko Czentovic. Kertoja onnistuu järjestämään shakkipelin Czentovicin kanssa. Suurmestari päihittää luonnollisesti laivan kootut shakinharrastajat, kunnes tuntematon herrasmies liittyy seuraan.
Paljastuu että nimetön herrasmies, joka esiintyy kirjassa nimellä tohtori B., on mestarillinen shakinpelaaja — vaikka ei ole koskenut shakkilautaan pariinkymmeneen vuoteen. Shakkitarinan ydin onkin siinä, miten ja millä hinnalla tohtori B. shakkitaitonsa on saanut.
Freudia ihaillut Zweig maalailee tarinaansa psykologisin keinoin. Henkimaailman hommia, siis. Pieni tarina on kiehtova ja pelien pelaajalle ehdottoman mielenkiintoinen.
Suomennoksen laadusta en sano mitään, koska luin itse englanninkielisen käännöksen.