Taannoin vinkkaamani Jari Järvelän Parempi maailma jätti sen verran pikantin jälkimaun, että kirjaston vippilainahyllyssä noutajaansa odottanut Château Inkeroinen tarttui käsiini oikeastaan puoliväkisin. Pettymään en joutunut — kaikkea muuta! Jari Järvelä osoittaa hallitsevansa myös lyhytproosan.
Château Inkeroinen on yhdeksän novellin kokoelma, jonka aiheet ovat hyvin monipuolisia. Niminovellissa aloitteleva viinitilallinen on TE-keskuksen tukemalla opintomatkalla hiivakonferenssissa Portugalissa. ”Norsun pallit” kertoo kirjaimellisesti romuttuneesta kihlauksesta. ”Enkelipallot” sekoittaa valokuvausta ja mystiikkaa. Samalla suunnalla operoiva ”Höyhenet” lainaa hieman Hitchcockin kauhukuvastoa. ”Nerojen ajassa” renessanssista huumaantunut taideasiantuntija kokee kovia Firenzessä.
Järvelän novellit ovat juonenkäänteiltään yllättäviä. Yhtenä kantavana teemana tuntuu olevan, että mies tekee lähes mitä tahansa säilyttääkseen parisuhteensa. Järvelän novelleissa nimenomaan naiset ovat oikukkaita, omituisia, arvoituksellisia, miehet sopeutujia. Mies suostuu kestämään monenlaista vain, koska nainen suostuu olemaan hänen kanssaan, tai jos naisen saamiseen on edes jonkinlainen mahdollisuus. Ja melkoisia taivaanrannanmaalareita Järvelän novelleista löytyykin.
Kielellisesti Järvelä on tarkkanäköinen. Château Inkeroisessa vilisee herkullisia lauseita ja vertauksia. Hän on pisteliäs ja suorapuheinen silloin, kun se on tarpeen. Kaiken kaikkiaan koko kokoelma (ehkä hieman heikkotasoisempaa lopetusnovellia ”XXXXX XXXXX XXXXX XXXXX” lukuun ottamatta) on persoonallinen, pirteä, riemastuttava ja koukuttava novellipläjäys. Tätä sopii suositella!