En enää muista, mistä tähän kirjaan törmäsin, mutta maahaasteosumasta oli kuitenkin kyse. Oman ei ole ihan tavanomaisin maa kirjallisuuden kartalla: suomenkielinen Wikipedia tuntee vain yhden omanilaisen kirjailijan, englanninkielinen jopa parikymmentä. Suomeksi ei taida olla mitään. Tämä Jokha Alharthin teos on kuitenkin hyvin noteerattu, sillä se voitti kansainvälisen Bookerin vuonna 2019 ensimmäisenä arabiankielisenä teoksena.
Celestial Bodies on sukutarina. Se kertoo kolmesta sisaresta ja ihmisistä heidän ympärillään, yläluokkaisesta omanilaisperheestä. Sisarukset asuvat al-Awafin kylässä Omanissa. Vanhin sisar Mayya menee ensimmäisenä naimisiin, suostuu naimaan rikkaan kauppiaan pojan haastamatta perhettään. Toinen tytär Asma rakastaa kirjoja ja koulutusta, mutta menee hänkin lopulta naimisiin velvollisuudentunnosta. Nuorin tytär Khawla kieltäytyy naimakaupoista, koska hän odottaa Kanadaan kadonnutta serkkua, jolle on lupautunut jo lapsena.
Sisarusten isä Azzan on perinteinen patriarkka, joka kuitenkin hullaantuu beduiininaiseen ja tuhoaa siten suhteensa. Sisarusten äiti on todella perinteinen ja perheen kovin patriarkaatin ja vanhan järjestyksen ylläpitäjä. Nuorempi sukupolvi, jota edustavat Mayyan lapset (joista vanhin on syntynyt 1980-luvun alussa), ovat sitten moderneja ja suuntautuneet jo enemmän kohti ulkomaailmaan ja länsimaisia asioita – Mayyan vanhin tytär London vaatii isältään BMW:tä valmistuttuaan lääkäriksi, koska lääkärin arvolle nyt vain sopii ajaa BMW:llä.
Tämä arvojen ja yhteiskunnan muutos on yksi Celestial Bodiesin isoista kysymyksistä. Sitä korostaa Mayyan miehen Abdallahin sukutausta. Rikkaan kauppiaan Sulaymanin suku on nimittäin rikastunut orjakaupalla. Siitä on toki jo luovuttu, kun orjat vapautettiin lailla, mutta silläkin on yhä vaikutuksensa.
Lisäksi on kaikenlaisia sukusalaisuuksia ja muuta taustalla kummittelevaa, kuten Abdallahin äidin kohtalo. Kirjan rakenne on monipuolinen: välillä kaikkitietävä kertoja kuvailee tapahtumien kulkua sisarusten elämässä suunnilleen kronologisesti, tehden välillä takautumia ja muisteluita. Välillä sitten Abdallah kertoo asioita omasta näkökulmastaan.
Alkuun Celestial Bodies aukesi hitaasti ja vaivalloisesti. Henkilögalleria on laaja, mukana on onneksi sukupuu. Loppua kohden kirja pääsi kiinnostavampiin aiheisiin, henkilöt kävivät tutuimmiksi ja lopulta kirja soljuikin jo oikein mukavasti. Ei ollenkaan hullumpi tapa vierailla Omanissa.