Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Karin Fossum on useaan kertaan palkittu norjalainen rikoskirjailija; esimerkiksi romaani Älä katso taaksesi on saanut pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon parhaasta dekkarista. Hänen tunnetuin henkilöhahmonsa on Konrad Sejer, kovin tutunomaisesti skandinaavinen poliisi, joka elää leskimiehenä, välttää lääkäreitä ja juo lasin viskiä ja polttaa maltillisesti yhden savukkeen päivässä. Hänen yksinäisiä iltojaan sulostuttaa vain shar pei -koira Frank, sympaattinen nelijalkainen kuten Wallanderin Jussikin.
Uudessa kirjassa Sejer päätyy tutkimaan pienen Tommyn kuolemantapausta. Tommy on reilun vuoden ikäinen down-poika, joka löytyy hukkuneena kotinsa lähellä olevasta lammesta. Äiti Carmen ja isä Nicolai, molemmat lähes lapsia vielä itsekin, olivat kumpikin omissa puuhissaan, eivätkä huomanneet pojan katoamista, kunnes oli liian myöhäistä. Tapaus näyttää ensin normaalilta hukkumisonnettomuudelta, mutta Sejerin työpari Jacob Skarre tuntee, että kaikki ei sittenkään ole aivan niin kuin pitäisi. Etenkin Carmenin outo käytös huolestuttaa häntä, ja sitten myös Sejer alkaa epäillä. Seuraa kuulusteluja ja puhuttamisia; Sejer keskustelee Carmenin ja Nicolain mutta myös Carmenin isän ja työtoverin kanssa. Jotain erikoista Carmenissa on, mutta totuuden jäljille pääseminen on vaikeaa.
Fossum osaa tässäkin kirjassaan pitää jännityksen yllä viimeiseen sivuun ja itse asiassa viimeiseen lauseeseen asti. Tapahtumat etenevät välillä Sejerin, välillä Carmenin näkökulmasta katsottuina, ja sitä kautta lapsekkaan ja samalla ylpeän ja itsetietoisen Carmenin henkilökuva tulee pelottavankin selväksi. Carmen uskoo olevansa taistelija ja selviytyjä, päinvastoin kuin Nicolai, joka masentuu Tommyn kuolemasta. Carmen päättää vain vetää viivan tapahtumien ylle ja jatkaa elämäänsä. ”Jos tämä on taistelu niin minä aion voittaa, koska toisin kuin Nicolai minä pystyn elämään pää pystyssä ja siitä olen ylpeä”, Carmen kirjoittaa päiväkirjaansa, josta sitten tuleekin tapahtumien avain.
Erinomainen pohjoismainen rikos- ja jännityskirja siis jälleen! Vähän yli 200 sivulla on kerrottu tarina, joka on paljon sivumääräänsä laveampi. Oikein suositeltavaa lukemista.
