Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Roope-Setä, tuo Ankkalinnan itarin, katalin, rikkain ja rakkain vanha öykkäri.
Carl Barks loi Roope Ankan tarinaan Joulu Karhuvuorella vuonna 1947. Roope on sekoitus Charles Dickensin Joulukertomuksen Ebenezer Scroogea, öljykeisari John D. Rockefelleria, Orson Wellesin Citizen Kane -elokuvassa esiintyvää Charles Foster Kanea (jonka esikuva taas oli lehtimoguli William Randolph Hearst) sekä monia muita saitoja ja ahneita, ja pohjattoman rikkaita monimiljonäärejä.
Roope muutti Aku Ankka -sarjakuvien dynamiikkaa, ja viitoitti tien Barksin menestykselle ankkapiirtäjänä ja tarinaniskijänä. Aiemmin Barksin tarinat olivat käsitelleet pääosin Akun ja veljenpoikien toisilleen tekemiä kepposia, mutta Roopen ilmaantuminen vei jutut systemaattisemmin seikkailutarinoiden suuntaan.
Heti seuraavana vuonna, kesäkuussa 1948, Roope esiintyi kummitustarinassa Vanhan linnan salaisuus. Tarinassa Kettujahdissa Roopea taas luonnehdittiin ensimmäisen kerran sanoilla ”maailman rikkain ankka”.
Roope Ankka on monen säästäväisen ihmisen esikuva. Raha on perinteisesti väline, joka mahdollistaa tiettyjen asioiden saavuttamisen, mutta Roopelle on tärkeää raha itse. Hän rakastaa rahoissa kylpemistä. Roope sukeltelee, kaivautuu ja heittelee kolikoita ilmaan niin, että ne putoilevat sateena hänen päälleen.
Roopen käteisomaisuus käsittää kolme kuutioeekkeriä rahaa (oikeasti kyseistä mittayksikköä ei ole olemassakaan, mutta ehkä Roopen on täytynyt keksiä se kuvaamaan suunnatonta omaisuuttaan), jota hän säilyttää rahasäiliössään. Lisäksi kaikki Ankkalinnan pankit ovat täynnä hänen rahojaan.
Mutta raha ei tuo onnea. Vuonna 1951 Barks esitteli Karhukoplan, kuusihenkisen rikollisjärjestön, jonka pakkomielteenä on Roopen omaisuuden kaappaaminen itselleen.
Roopen suunnattoman omaisuuden symboli on onnenraha, Roopen ensimmäinen ansaitsema kolikko. Noita nimeltä Milla Magia haluaa varastaa kyseisen ensilantin luodakseen taikaesineen, joka tekisi hänestä maailman rikkaimman ankan.
Eteläafrikkalainen miljonääri Kulta-Into Pii taas on haastanut Roopen vaurausmittelöön useammin kuin kerran. Pii esiintyi ensimmäisen kerran tarinassa Maailman toiseksi rikkain ankka vuonna 1956.
Suuri omaisuus voi viedä ankan hermoromahduksen partaalle. Se nähtiin jo Barksin tarinassa Onnellinen laakso, ja oireet jatkuvat tarinassa Mikä olikaan hauskaa?, joka nähdään myös Carl Barksin sankarit : Roope -kirjassa.
Tarinassa Roope ja Pelle Peloton saavat lääkäriltä pääputkiston pykimiksi kutsutun diagnoosin, ja tiukan ukaasin mennä lomalle ja pitää hauskaa. Mutta mitä nämä ikuiset työmyyrät tietäisivät lomailusta. Barks nostaakin hauskoja näkökulmia ihmisten vapaa-ajan viettoon.
Uimarannalla löhöily ei näytä sivusta tarkasteltuna kovinkaan lystikkäältä puuhalta. Järvellä purjehtiminen näyttäytyy edestakaisin seilaamisena, ja keilaaminen on pelkkää pallonheittelyä. Vasta kun kaksikko ryydittää leirielämäänsä keksimisellä ja rahojen laskemisella – siis työllä – siitä tulee aidosti hauskaa.
Kokoelmakirjan parhautta edustaa tarina nimeltä Perintönauris. Kertomuksessa Roope tavoittelee isosetänsä perintöä, jota varten hänen täytyy todistaa vanhan taskukellonsa yhä toimivan. Siis sen taskukellon, joka juuri hajosi palasiksi, kun hän esitteli sitä Akulle.
Kokoelman päättää klassikkotarina Kirkontornin huilunsoittaja, jossa Ankat ajattavat varastelevaa kummitusta Notre Ankan katedraalissa. Notkeasti polveileva tarina liittää yhteen Reimsin Notre Dame -kirkon sekä Gaston Leroux’n romaanin Oopperan kummitus.
Tarina on hyvä osoitus Barksin kerronnasta. Barks saattaa tuhlata kolme tai neljäkin ruutua yksittäisen tapahtuman esittämiseen, ja saa näin kohtauksesta selkeän ja visuaalisen.
Tässä versiossa kummitus lurittelee Merimieslauluna tunnettua sävelmää, mutta minä en vain kykene lukemaan huilunsoittajaa ilman Pientä nokipoikaa, niin syvälle se on juurtunut lapsuudesta ja Minä Roope-Setä -kirjasta.
Muut Carl Barksin sankarit : Roope -kirjan tarinat ovat Setelivuori vesisäiliössä, Kovan onnen omaisuus (julkaistu aiemmin nimellä Suuri öljylöytö), Vaatteet tekevät ankan, Suuri smaragdikilpailu, Pohjakosketus, Tahmaisten taalojen tapaus sekä Aavikon armoilla. Puolen sivun mittaista The Homey Touch -tarinaa ei ole kirjattu sisällysluetteloon.