Yksisarvisen jäljillä on loistava kattaus Carl Barksin hauskimpia kymmensivuisia ja jättikirjoista poimittuja harvinaisuuksia. Minä Roope Setä -kirjasta on napattu mukaan muiden muassa Merirosvon kulta, joka on nähty sen lisäksi ainoastaan Carl Barksin kootuissa. Käännöksiä on päivitetty ja on pelkästään mielipidekysymys ovatko ne menneet parempaan vai huonompaan suuntaan. Näkyvin muutos on legendaarisen Sihijuoman muuttuminen Puliplurpiksi tarinassa Höyhensarjan mestari.
Aarteenetsijäin yhdistyksen rantajuhla on Aku vs Hannu -tarinoiden parhaimmistoa ja Hannun yltiöpäinen tuuri esitellään mitä hersyvimmin esimerkein. Tarina on rytmiltään yksi Barksin parhaimmista. Ruutuja ei ole tukittu liialla dialogilla, eikä kirjoittajalla tunnu olevan mihinkään kiire – ruutuja melkein tuhlataan – ja silti tarina rullaa kepeästi ja sujuvasti eteenpäin, yllättäviä käänteitä unohtamatta. Disneyn studiolla järjestettiin säännöllisesti taide- ja käsikirjoituskursseja ja Barks on selvästikin ollut ahkerasti läsnä.
Kirjassa on mukana sekä Mustan padan ritari vuodelta 1951 että Teatterihullu vuodelta 1958. Barks kirjoitti joskus vanhoja tarinoitaan uusiksi ja Teatterihullu on siis muunnelma Mustan padan ritarista. Aina uusi versio ei kuitenkaan ole parempi ja tässä kirjassa niitä on helppo vertailla. Teatterihullu on hauska juttu sekin, mutta Mustan padan ritarissa tarinan elementeistä on tiristetty huumori ja toiminta viimeistä pisaraa myöten, ja lopetuskin on yllättävä.
Mukana on myös Barksin ainoa Mikki Hiiri -tarina Punaisen hatun arvoitus. Barks inhosi Mikkiä ja vuosia myöhemmin kysyttäessä hän ei edes muistanut piirtäneensä koko tarinaa. Punaisen hatun arvoitus on kuitenkin mainio osoitus Barksin kertojantaidoista. Loppuratkaisu on liki töksähtävä mutta toimii juuri sellaisenaan.