Carl Barksin parhaat sarjat -kirjasarjan toiseksi viimeinen teos kokoaa sisäänsä suurimmaksi osaksi Barksin 1940-luvulla kirjoittamia tarinoita.
Kokoelman parasta antia edustaa Roope-sedän kylmä kauppa, jossa tehdään johdannaiskauppaa alkuaineella. Kukaan ei tiedä mihin äärimmäisen harvinaista bombastiumia käytetään, mutta siitä ollaan valmiita maksamaan mitä tahansa. Roope köyhtyy siitä biljoonan ja kuusi tiskiallasta.
Kirjassa on myös Barksin omakätinen kommentti tarinan synnystä. Barks halusi kritisoida 1950-luvun tiedemiesten suunnatonta hinkua luoda uusia alkuaineita, joista ei kuitenkaan ollut mitään käytännön hyötyä. Sama vauhtisokeus vaivaa vielä tänäkin päivänä, onhan CERNissä miljardiluokan hiukkaskiihdytin, jolla törmäytetään uraania uusien alkuaineiden luomiseksi. Alkuainetaulukko pitenee mutta aikaansaadut aineet ovat niin epävakaita että pysyvät koossa vain hetken ennen hajoamistaan.
Tarinassa Roope-Setä kullankaivajana Roope päättää näyttää, että löytää rikkauksia ihan mistä tahansa. Niin hän löytääkin, mutta kultaa ei voi syödä, eikä öljyä juoda. Hervottomassa kohtauksessa Roope kyllä löytää nikkeliä, tinaa ja alumiinia, mutta ei tippaakaan vettä. Tarina kuuluu Barksin nokkelimpiin raharikkauden kritiikkeihin.
Sunien seitsemän kaupunkia perustuu historiaan. Francisco de Ulloa oli espanjalainen tutkimusmatkailija, jonka väitetään kadonneen laivansa mukana tsunamissa 1500-luvulla. Roope, Aku ja pojat löytävät laivan sattumalta sisämaasta ja saavat sen lokikirjasta vihjeen, jonka avulla he löytävät rikkauksistaan kuuluisat Suni-intiaanien seitsemän kätkettyä kaupunkia. Legenda seitsemästä kultaisesta kaupungista on myös todellinen, vaikka kyseisiä kaupunkeja ei koskaan olekaan löydetty.
Lisäksi kirja sisältää muutaman perinteisen Barks-tarinan, joissa Aku ja pojat ottavat mittaa toisistaan ja Aku ei tietystikään pelaa reilua peliä. Sabotointiyritykset satavat lopulta poikien laariin. Koralliluolan kummituksesta olen kirjoittanut Minä Aku Ankka 2 -kirjan yhteydessä.