David Sedaris on amerikkalainen kirjailija, joka on saanut useita tunnustuksia jo vuosikymmeniä jatkuneella urallaan. Hän on julkaissut kirjoituskokoelmia vuodesta 1994 alkaen, ja lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu artikkeleja ja esseitä esimerkiksi New Yorkerissa. Minulle Sedaris oli tuntematon ennen tarttumistani Calypsoon, joka onkin ensimmäinen häneltä suomennettu teos.
Calypson muodostaa parikymmentä kepeää kirjoitusta varakkaan valkoihoisen amerikkalaisen ikääntyvän homomiehen näkökulmasta. Sedaris kertoo itseironisissa ja ainakin jossain määrin omaelämäkerrallisissa teksteissään muiden muassa kuntoilusovellukseen koukuttumisesta, näykkijäkilpikonnan ruokkimisesta, laajasta sisarusparvestaan sekä suhteestaan vanhempiinsa, etenkin iäkkääseen isäänsä. Donald Trumpin valinta presidentiksi saa Sedarisin kiihkeän epätoivon valtaan. Hersyvimmät hetkensä humoristi Sedaris löytää small talk -kulttuuria kritisoidessaan sekä etsiessään eri kulttuurien karmeimpia kiroamisia. Mutta ei Calypso mikään naurupommi ole.
”Huumorikirjallisuuden kiistaton kuningas” hehkuttaa Guardian kirjan kannessa. Washington Post on valinnut Calypson vuoden parhaaksi kirjaksi. Näihin suitsutuksiin on vaikea yhtyä, sillä vaikka Sedaris hyvin kirjoittaakin, jää kokonaisuus kädenlämpöiseksi, melko yhdentekeväksi. Toisaalta kirjan konteksti on hyvin korostuneen amerikkalainen, joten ehkäpä rapakon toisella puolella samastumispintaa on enemmän. Harmitonta viihdettä David Sedarisin Calypso tarjoaa – saa tästä tykätäkin!