Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suomen tunnetuin lehtikuvaaja ja akateemikko Caj Bremer on ehtinyt jo kunnioitettavaan 90 vuoden ikään. Tämä jos mikä on hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan miehen mittavaa elämäntyötä, johon kiteytyy olennainen osa suomalaisen kuvajournalismin historiasta 1950-luvulta aina 1990-luvun alkuun.
Kristiina Markkanen lähestyy aihetta mielenkiintoisella tavalla. Mies Katolla ei nimittäin varsinaisesti ole elämäkerta tai edes muistelma, eikä se ole myöskään valokuvakirja, ainakaan tavanomaisessa mielessä. Silti se yhdistää onnistuneesti kaikkia edellä mainittuja. Mies katolla on kokoelma uutistarinoita ja maailmantapahtumia, joita Bremer uransa varrella kuvasi ja siten kirja on ennen kaikkea katsaus menneeseen Suomeen ja maailmantapahtumiin, jotka erityisesti kiinnostivat Suomea. Kuuluisa kansikuva on mistäs muualta kuin Jyväskylän suurajoista vuodelta 1963.
Kirja on jaettu kuuteen osaan: kotimaahan, ulkomaihin, tunnettuihin henkilöihin, Karjalan retkiin ja kuvausmatkoihin Kekkosen matkassa. Kuudennessa luvussa Bremer pääsee vielä kertomaan lapsuuden ja nuoruuden muistoistaan. Käy ilmi, että Bremerin päätyminen sanomalehtukuvaajaksi oli oikeastaan onnekas sattuma, pieni kiitos onnettarelle on siis paikallaan.
Bremer muistelee ja kommentoi tekemiään kuvauskeikkoja ja pohtii lähestymistapaansa ottamiinsa kuviin. Monesti Bremer kiittelee hyvää onnea, joka on ollut matkassa monen ikonisen kuvan kohdalla. Vai onkohan onnen sijasta kyseessä pikemminkin hyvän valokuvaajan vaisto etsiytyä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan?
Luonnollisesti Bremer on uransa varrella ollut myös pahoissa paikoissa mukana, Belfastin mellakat vuonna 1969 on yksi kylmäävä esimerkki ja Islannin Eldfell tulivuoren purkaus vuonna 1973 toinen. Hieman yllättäen uransa vaarallisimman tilanteen Bremer kuitenkin kohtasi harmittoman kuuloisella muotikuvausmatkalla Portugalissa; varomattomasti valittu lahdenpoukama lähestulkoon koitui mallin ja Bremerin kohtaloksi.
Kuvasipa Bremer mitä vain niin yhteistä kuvissa on kuitenkin niiden inhimillinen ote, kunnioitus kuvattavaa kohtaan. Oivaltavia valokuvia on ilo katsoa ja kun kirjan konseptikin on näin helposti avautuva, niin ei haittaa, vaikka Caj Bremerin tuotanto ei olisi ennestään kovinkaan tuttua. Kirja on suuri nautinto silti, suosittelen!