Mikael Psellos: Bysantin hovimies : Elämäni keisarivallan kulisseissa

Bysantin hovimies -kirjan kansi. Sinitaustaisessa kannessa on alanurkassa kaksi bysanttilaisella mosaiikkityylillä kuvattua aatelishahmoa, oletettavasti keisari ja keisarinna.

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Paavo Hohtin muutaman vuoden takainen Bysantti : Tuhat draaman vuotta oli todellinen kulttuuriteko, ensimmäinen suomeksi ilmestynyt kirja Bysantin historiasta. Arvosteluni lopussa toivoin, että tämä ei jäisi tähän, vaan suurelle yleisölle suunnattua Bysantti-kirjallisuutta tulisi lisää. Odottavan aika ei onneksi ollut pitkä, sillä Paavo Hohti on kääntänyt 1000-luvun ensimmäisellä vuosisadalla eläneen Mikael Pselloksen muistelmat suomeksi. Psellos oli aikanaan kansainvälisestikin tunnettu filosofi ja tiedemies, joka työskenteli useiden keisareiden luotettuna neuvonantajana. Hän pääsi siten omin silmin näkemään bysanttilaisen vallan ytimen sekä kaaottisen tavan, jolla valtikka siirtyi keisarilta toiselle.

Bysantin hovimies ei kuitenkaan ole mikään kuivakka kertomus aikakauden poliittisesta suhmuroinnista; se on ennenkaikkea kuvaus yksilöistä, inhimillisestä elämästä ja ihmisenä olemisesta, kuten Hohti asiaa esipuheessa luonnehtii. Psellos pohtii ja analysoi vallan luonnetta, sitä mitkä ovat hyvän keisarin piirteet, ja mitkä syyt ja luonteenpiirteet puolestaan johtavat vallan väärinkäyttöön (kuten melkein aina kävi).

Vaikka Psellos on hyvin kriittinen kirjoittaja, niin mistään ilkeämielisestä ”juoruilusta” ei ole kyse, vaan hän kaikesta huolimatta yrittää antaa tasapainoisen kuvan jokaisen keisarin hyvistä ja huonoista puolista. Kiinnostavaa Pselloksen kirjoitustyylissä on hänen tapansa kuvata tarkasti ihmisten ulkonäköä, mistä on paljon iloa lukijalle, joka kuvittelee bysanttilaista elämänmenoa tuhat vuotta asianosaisten kuoleman jälkeen.

Kirjassa korostuu erityisesti rahan käyttö. Monelle keisarille valtion omaisuuden tuhlaaminen turhuuteen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Kaikenlainen holtittomuus leimaa muutenkin monen keisarin käyttäytymistä. Kenties tässä näkyy sekin, että bysanttilainen keisari ei voinut koskaan olla täysin varma omasta asemastaan? Poikkeuksellisesti Bysantti ei ollut aateliston hallitsema yhteiskunta, ja valta-asemaan saattoi nousta melkeinpä kuka hyvänsä. Vallan haastaja saattoi siten tulla hyvin yllättävästä suunnasta, minkä huomaa nopeasti Pselloksenkin kirjoituksista. Noihin aikoihin oli tyypillistä ajatella vallan juontuvan jumalaisesta mandaatista, mutta Psellos poikkeuksellisesti kokee, että keisarivalta perustuu vain ihmisten valintaan.

Kiinnostavaa kyllä, Psellos itse paheksui sosiaalisen nousun helppoutta Bysantissa (tai Roomassa, kuten aikalaiset itse sanoivat). Hyvin hoidettua valtiota johtavat jalosukuiset, mutta meillä ei hyvä syntyperä merkitse mitään, Psellos harmittelee. Vaikuttiko hänen mielipiteeseensä hänen omat kokemuksensa bysanttilaisen vallanperimyksen kaaottisuudesta? Psellos joka tapauksessa oli itsekin suhteellisen vaatimatonta syntyperää, hänellä ei ollut taustallaan hienoa sukutaustaa tai -verkostoa.

Minua myös kiinnosti se, mitä Pselloksen kirja paljastaa aikansa koulutuksesta. Tiedemiehenä Psellos kiinnittää huomiota keisarien osaamiseen – filosofiaan ja retoriikkaan etupäässä – mutta välillä hänen kommenttinsa kertoo jotain laajempaa aikansa keskustelusta. Psellos pohtii esimerkiksi astrologiaa, josta hän itse omien sanojensa mukaan tietää paljon, vaikka ei sen oppeihin uskonutkaan. Astrologian merkitys hovissa ei nähtävästi ollut mitenkään aivan merkityksetön, vaikka se olikin ristiriidassa kristinuskon oppien kanssa. Mieleen jäi myös Pselloksen viittaus antiikin filosofi Anaksagorakseen, joka uskoi maailmoja olevan universumissa lukematon määrä. Bysantti oli kreikkalais-roomalaisen filosofisen perinteen kehto, ja tällaiset pilkahdukset aikakauden keskusteluun ehdottomasti kiinnostivat.

Joskus vanhojen tekstien lukeminen käy työstä, kun vanhahtava kieli ja vieras kulttuuri luovat lukijalle oman kynnyksensä. Bysantin hovimies ei kuitenkaan kuulu tähän joukkoon. Pselloksen teksti on hyvin helposti lähestyttävää, mutta iso kiitos menee tietysti myös Paavo Hohtin ensiluokkaiselle käännöselle, ja runsaille alaviitteille, jossa taustoitetaan yksityiskohtia, jotka ovat nykylukijalle vieraita. Bysantin hovimies on ensimmäinen bysanttilainen kirja, johon olen koskaan törmännyt, enkä tietysti tarkoita vain suomen kielellä. Aloinkin miettimään, miten valtava kirjallisuusmäärä onkaan jossain museoiden arkistoissa vain odottamassa käännöstä nykykielille?

Bysantin hovimies ei ole vain aikalaiskatsaus valtakuntaan, joka on jäänyt syyttä vaille suurempaa historioitsijoiden huomiota. Se on myös aina ajankohtainen kertomus siitä miten valta turmelee, ja se jos mikä on kertomus, johon nykyihmisenkin on helppo samaistua.

Titta Lindström

Titta Lindström on graafinen suunnittelija ja kuvittaja, joka haluaa sarjakuvien valloittavan maailman. Siinä sivussa tulee luettua myös kaikenlaista muuta kirjallisuutta, josta tietokirjallisuus erityisesti herättää uteliaisuuden: voi kun olisikin mahdollista tietää kaikesta kaikki! Kaikki vinkit »

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 353 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...