Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. He sulattivat minun sydämeni, nuo kaksi ruotsalaista, Buu ja Bää. Oikeastaan, jos totta puhutaan, menin miltei hämilleni siitä, kuinka söpöiltä kaksi sadeasuissa ja taskulampun valossa laihoilla jaloillaan seisovaa lammasta voivatkaan näyttää. Tuolloin kyseessä oli tarina ulos unohtuneesta krokettipelistä, joka oli pelastettava sateelta, niin pelottavalta kuin se tuntuikin. ”Täytyykö?” Buu kysyy. ”Meillähän on taskulamppu.” Bää lohduttaa.
Yhteensä viiden suomennetun seikkailun verran touhunneet Buu ja Bää ovat tällä kertaa juhlatuulella. Eipä aikaakaan, kun Böön luona jo juhlitaan ja tanssitaan – vaikka Buusta tanssiminen aluksi tuntuukin vaikealta. Harjoitus tekee mestarin ja lopulta Buu tanssii muiden mukana, tanssii oikein hyvin!
Ei ole vaikea keksiä syitä sille, miksi Buu ja Bää ovat ihastuttaneet niin pieniä kuin suuriakin lukijoita, niin kotimaassaan Ruotsissa kuin maailmallakin jo monen kirjan verran; ehkä konkreettisimpana kunnianosoituksena tästä tekijäpariskunta palkittiin vuonna 2009 arvostetulla Astrid Lindgren -palkinnolla. Mutta mikä tekee tuosta lammaskaksikosta niin ihanan? Itse vastaisin näin: Buu ja Bää ovat inhimillisiä, eivät urhoollisia sankareita vaan kaksi pientä lammasta, jotka pelkäävät ja erehtyvät, saattavat jopa yrittää pelastaa kissan puusta.
Aikuinen löytää heistä lapsellista suloisuutta, lapsi voi tuntea itsensä heitä fiksummaksi, heitä rohkeammaksi. Tarinoissa Buusta ja Bäästä lapsen näkökulma on tavoitettu hienosti. Sen myötä fantasia ja arki ovat löytäneet toinen toisensa, käyvät käsi kädessä ja silloin tällöin sekoittuvat kokonaan. Avarakatseinen lapsi saa varmasti Buulta ja Bäältä vielä paljon aikuista enemmän, mutta joka tapauksessa suosittelisin ihan kaikille, suurella sydämellä.
