Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
John Williamsin viime vuonna suomeksi ilmestynyt hieno romaani Stoner oli minulle yksi kirjavuoden merkkiteoksista. Samalla lailla kuin Stoner myös Butcher’s Crossing ilmestyi alun perin jo 1960-luvulla, mutta saavutti menestyksen vasta nyt, vuosikymmeniä myöhemmin.
Kirjat luettuaan on helppo yhtyä niihin ylistäviin ääniin, joita ne ovat herättäneet, ja näin minulle kävi myös Butcher’s Crossingin kohdalla, vaikka sen aihepiiri ja henkilögalleria ovat itse asiassa minulle niin vieraita kuin voi olla. En ole koskaan katsonut alusta loppuun mitään Brokeback Mountainia kummempaa lännenelokuvaa tai pitänyt kirjoista, joiden lukutuntuma on vahvasti miespitoinen. Mutta tämä kirja ei rajoja kunnioittanut!
Butcher’s Crossing esittelee nuoren Will Andrewsin, josta annetaan tietoa hyvin niukasti: lukijalle valkenee vähän kerrassaan, että hän on saarnaajan poika, joka on käynyt muutaman vuoden Harvardin yliopistoa. Luettuaan Ralph Waldo Emersonin kirjoituksia hän on saanut jonkinlaisen luonnonherätyksen tai -kutsumuksen, ja niinpä hän suuntaa kauas länteen, kansasilaiseen Butcher’s Crossingin pieneen kylään tarkoituksenaan löytää itsensä.
Oppineena miehenä hän saisi heti paperitöitä, mutta se ei tietenkään tyydytä hänen seikkailunhaluaan, vaan hän hakeutuu biisoneita metsästävään retkikuntaan ja lähtee matkaan halki preerian. Kuten arvata saattaa, retki ei sujukaan aivan suunnitelmien mukaan, vaan sekä villi luonto että ihmismieli muuttavat neljän biisoninmetsästäjän elämän peruuttamattomasti.
Williamsin kuvaustapa ja kieli ovat aivan ainutlaatuisia, ja uskon että Ilkka Rekiaron suomennos tekee oikeutta alkuteoksen vähäeleisyydelle, taloudellisuudelle ja hienovaraisuudelle. Kirjailija kertoo täsmällisesti ulkoisista tapahtumista, mutta henkilöiden tunteet ja ajatukset löytyvät rivien välistä.
Jokainen seurueen miehistä tulee voimakkaasti tutuksi, vaikka heidän ominaislaatujaan ei selitellä selittämällä. Villi preeria on kuin yksi keskeinen henkilö, se elää ja hengittää, niin että tuoksut, äänet ja värit ympäröivät lukijan.
Siispä suosittelen, että ne muutkin hyvän kirjallisuuden ystävät, jotka tuntevat ennakkoluuloja lännentarinoita kohtaan, lukevat tämän kirjan. Se yllätti minut, ja uskon, että sen voimakas kuvaus yllättää monta muutakin lukijaa.
