Burleskilla on vanhat perinteet ja vaikka jossain vaiheessa näytti jo siltä, että koko esitystaide on kuollut ja kuopattu historian hämäriin, koki burleski yllättäen renesanssin 1990-luvun puolella. Nykyään laji on levinnyt ympäri maailmaa ja työllistää Suomessakin joukon ihmisiä. Kasvavasta suosiosta huolimatta burleskin suhde mediaan on edelleen hieman vaikea, minkä vuoksi Marissa Mehrin tietokirja tuleekin tarpeeseen. Mitä burleski on, miten se on muuttunut 1800-luvulta tähän päivään tullessa, ketkä sitä esittävät ja mitä sanottavaa sillä on nyky-yhteiskunnassa? Siinä muutamia kysymyksiä, joihin kirja pyrkii antamaan vastauksen.
Vaikka riisutumisen taide ja avoin seksuaalisuus aiheuttaa helposti ryppyjä ihmisten otsalle, burleskin – ja erityisesti neoburleskin – luonteeseen kuuluu olennaisesti se, että se ei ole niin vakavaa. Sukupuoli ja seksi voikin olla hauskaa, satiirista, jopa parodiaa. Vai miltä kuulostaa esitys, jossa esiintyjä ei riisukaan vaatteitaan, vaan auringossa palanutta ”ihoaan”, joka venyy ja paukkuu groteskisti big band -musiikin iloiseen tahtiin, kuten Mehr unohtumatonta esitystä kuvailee. Parhaimmillaan burleskia voisi kuvailla vastakulttuuriksi, jonkinlaiseksi vastaiskuksi sitä perinteistä, ahdasta naiskuvaa vastaan, jossa riisuutuva nainen on vain miehiselle katseelle alisteinen ja tarkat ulkonäkövaatimukset ja raamit täyttävä objekti.
Toisaalta burleskin leikkittelevä, karnevalistinen ote on kenties osaltaan tehnyt sen, että siihen ei oikein osata suhtautua vakavasti otettavana populaariviihteenä ja -taiteena. Lehdistössä näkökulma pysyy enimmäkseen harrastelijoissa ja mukavissa voimaantumisen ja kehopositiivisuuden fiiliksissä. Ja vaikka toki positiivisia asioita sinällään ovatkin, luo se sellaisen kuvan, että lava-artistit tulevat vain ikään kuin fiilistelemään lavalle, ilman sen kummempaa harjoittelua, käsikirjoitusta ja valtavaa valmistautumista. Aivan kuin lavalla nähdyllä lopputuloksella ei olisi kenellekään sen kummempaa tarkoitusta. Kuten kirjasta käy ilmi, showponin (kuten esiintyjiä kutsutaan), arki on tällaisista mielikuvista kuitenkin varsin kaukana.
Mehr esittelee burleskia hyvin monipuolisella otteella; alan tapahtumien kirjo ja esitysten anatomia tulevat hyvin selväksi. Oma lukunsa on annettu myös miesburleskille, johon en totta puhuen ole aikaisemmin törmännytkään.
Mielenkiintoinen pointti sekin, että jos burleskin ongelma on perinteisesti ollut arvostuksen ja medianäkyvyyden vähäisyys, niin ironisesti myös burleskin suosion nousulla on ollut varsinkin suuressa maailmassa negatiivisia vaikutuksia. Ongelmana on burleskin ”missiytyminen”, jossa anarkististinen protestin ja hulluttelun merkitys vähenee, ja olennaiseksi sisällöksi muuttuu puhdas esteettisyys. Eli uhkana on, että laji alkaa muuttua jonkinlaiseksi yökerho-burleskiksi, elegantimmaksi versioksi tavallisesta stripteasesta. Aika näyttää, mihin suuntaan vaaka lopulta kallistuu.
Burleskikirja : johdatus liioittelun taiteeseen on hyvin kirjoitettu ja kattava katsaus burleskin historiaan ja nykypäivään, joka antaa kattavan katsauksen sekä burleskin suomalaiselle kentälle että kansainvälisille areenoille. Kauniisti taitettu ja runsaalla kuvamateriaalilla varustettu kirja on muutenkin ilo silmälle, joten burleskista kiinnostuneelle tämä kirja on ilman muuta nappivalinta, suosittelen!