Palkitun saksalaisen menestyskirjailijan kolmas rikosromaani tarjoaa jälleen intensiivistä ja tihenevän piinaavaa jännitystä kirjailijan vähäeleiseen ja omaperäiseen tyyliin. Valmiin ja selkeän tarinan tilalle tekijä tarjoaa lukijalle tiedonsiruja murunen kerrallaan ja jättää paljon lukijan itse pääteltäväksi. Lyhyiden lauseiden käyttö on kaikessa karuudessaan äärimmäisen tehokasta.
Monika on siepattu ja teljetty keskelle metsää sijaitsevan vanhan talon kellariin, bunkkeriin. Hänen häijy ja väkivaltainen kidnappaajansa ei kuitenkaan tunnu olevan kiinnostunut seksistä eikä rahastakaan. Miksi hän kaappasi Monikan? Kaappaaja muistuttaa kammottavalla tavalla miestä, jonka elämän Monika vuosia aikaisemmin tuhosi. Onko se hän vai joku aivan muu?
Nimetön kidnappaaja ja Monika ajautuvat piinaavaan psykologiseen kissa ja hiiri -leikkiin, jonka edetessä molempien karmivat salaisuudet tulevat pikkuhiljaa julki. Kuka on uhri ja kuka pyöveli?
Kirjan alussa lukija kuvittelee ymmärtävänsä kaiken, kunnes molempien osapuolten ajatukset alkavat tulla julki sisäisenä vuoropuheluna ja tilanne muuttuu monimutkaisemmaksi. Lukuelämyksenä tämä on tiivis, ajatuksia herättävä, lievän painajaismainen. Kuka, mitä ja miksi? Omat ajatukset tuntuvat sotkeutuvan mukaan liiankin kanssa.
Bunkkeri on hieno, erilainen trilleri, joka kiihottaa jännityksen äärimmilleen pienin, tarkasti harkituin keinoin. Itse pidin tästä ja suosittelen muillekin psykologisen jännityksen ja erilaisten trillerien ystäville. Piinaavan tehokasta, pakko lukea loppuun kerralla!