Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Åke Edwardson on kirjoittanut lukuisia rikosromaaneja, joista tunnetuin lienee Erik Winteristä kertova sarja. Bungalow-kirjan sivulieve kertoo, että Winter on tekemässä vielä paluuta, mutta nyt saamme lukea hieman toisenlaista Edwardsonia.
Romaanin päähenkilönä on keski-ikäinen kirjailija Kalle Edwards, jonka tytär Jenny on reppureissaamassa Kaakkois-Aasiassa, mutta ei ole antanut vähään aikaan kuulua itsestään. Kalle ja Jennyn äiti Maria tietenkin huolestuvat, ja niin Kalle päättää lähteä etsimään Jennyä, ovathan nuo seudut hänellekin tuttuja nuoruuden matkojen jälkeen.
Kallen persoona ja henkilöhistoria keriytyvät hiljalleen auki sivu toisensa jälkeen. Saamme esimerkiksi tietää, että hän on vanhin lapsi perheestä, jonka isä oli juoppo kondiittori. Isän alkoholismi on niin massiivista, että se pilaa Kallen koko lapsuuden; kaataessaan viiniä viemäriin hän lupaa kuin Eppu Normaalin laulu konsanaan: ”Minä en aio ikinä juoda viinaa tai viiniä tai mitään.” No, on helppo arvata kuinka käy. Kallesta tulee myös alkoholisti, eikä edes mikään hillitty tissuttelija.
Kirjan edetessä häneltä kuluu olutta ja viskiä valtavia määriä, niin paljon, että se alkaa jo ärsyttää lukijaa, mikä lienee tarkoituskin. Aidon juopon tavoin hän uskoo, ettei hänellä ole mitään alkoholiongelmaa, tai että kukaan ei voi mitenkään huomata, jos hän on juonut pari olutta ja terästänyt sitä vielä hotellin minibaarin viskillä. Mutta uskollisesti Kalle vaeltaa Jennyn jäljillä: Bangkok, Kuala Lumpur, Singapore. Lukija ymmärtää kyllä, miten tämä mies rakastaa tytärtään, mutta ei vain ole pystynyt sitä koskaan osoittamaan, koska addiktio on ollut vahvempi.
Bungalow-romaanissa oli paljon mielenkiintoista; Kallen ja hänen isänsä alkoholismin lisäksi kirja kuvaa komeasti Kaakkois-Aasian oloja, henkilöitä ja maisemia. Ja ruokia tietenkin: tuntui usein siltä, että sen välittämät keskeiset aistimukset olivat olutpullon sihaus ja wokkien porina. Lisäksi kirjassa oli pääkertomuksen ohessa lukuisia sivutarinoita, jotka olivat merkillisellä tavalla kiehtovia.
Mutta voi voi. En pitänyt ollenkaan siitä, että kustantamo oli jälleen kerran spoilannut takakansitekstissä, miten kirjassa käy. ”Kalle on paennut menneisyyttään koko elämänsä, mutta matkalla vuosikymmenten takaiset traumat saavuttavat hänet. Löytääkö hän etsimänsä, kun isän ja tyttären tiet viimein kohtaavat?” Minusta tämän olisi voinut jättää kertomatta, etenkin kun Kalle löysi Jennyn vasta noin parikymmentä sivua ennen yli 500-sivuisen kirjan loppumista. Mutta ehkäpä Liken mainostekstien kirjoittaja oli – eikä ihan aiheetta – sitä mieltä, että tämä ei ole mikään juonivetoinen romaani, vaan tärkeintä on Kallen matka itseensä ja omaan menneisyyteensä. Näin asia lienee sitten nähtävä.
