Raimo Kallio elää Joutomaalla, aivan kuten hänen isänsä Reijo ja äitinsä Raijakin. Joutomaan ihmiset ovat tottuneet ulkoilmaelämään. He käyttävät tuulipukuja ja siirtävät maata. Joutomaalta on kahdeksan kilometriä matkaa Keskustaan, jossa asuvat ja ajattelevat Mielensivelijät. Ja nyt Mielensivelijät ovat saaneet päähänsä, että Joutomaa on liian täynnä. Osa Toistaitoisista on siirrettävä kehittyville alueille, suomeksi sanottuna metsään.
Kari Hotakaisen toinen romaani Bronks on vakava, mutta pinnan alta ironisesti latautunut romaani yhteiskunnallisesta rakennemuutoksesta. Bronks on kriittinen ajankuva, rumuuden estetiikkaa hyödyntävä ja dystopisiakin sävyjä sisältävä pitkä satu teknoajan aikuisille. Sen henkilöt ovat moderneja fantasiahahmoja: yksi on kiinnittänyt metallia kehonsa eri puolille, toinen löytyy maan sisältä. Mustavalkoista ja omassa tiukassa mutta nyrjähtäneessä sadun logiikassaan täysin luonnollista ja väistämätöntä. Kaksi kulttuuria, Joutomaa ja Keskusta, kohtaavat. Tällöin osumia tulee välttämättä.
Bronks ei ole Kari Hotakaisen paras romaani, mutta se on hyvä merkkipaalu kehittyvän kirjailijan uralla. Bronksissa Hotakainen oli selvästi vähitellen löytämässä oman persoonallisen kertojanäänensä, ja hänelle tyypillinen ehdottomuus ja tinkimättömyys ovat ilman muuta läsnä. Dialogin kirjoittajana Hotakainen loistaa. Ja valitsemansa kerrontamuodon Hotakainen puristaa toimimaan — vaikka hampaat irvessä, mutta ilman kompromissejä.
Suomalaisen miehen (ja naisenkin) kuuluu lukea Kari Hotakaista, sillä Hotakainen on fiksu ja pirullisen taitava kirjailija. Bronks saakoon siis myös mainesanan ehdottomasti suositeltava.