Ruotsissa on syntynyt viime vuosina kirjallisuusbuumi, jonka keskiössä on nostaa sankariksi se vähiten odotettu ja epätodellisin sankari ja kertoa tämän seikkailuista lämpimän humoristisesti. Jonas Jonassonin bestselleriksikin noussut Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi esitteli vanhuksen, joka kavereidensa avulla lahtasi, osin vahingossa, puolet rikollisliigasta. Catharina Ingelman-Sundbergin teoksessa Kakkua, kiitos eläkeläisporukka pakenee rollaattoreilla hoitokodista ja alkaa tehtailla rikoksia. Tähän sarjaan liittyy myös Fredrik Backmanin hiljattain suomennettu kirja Britt-Marie kävi täällä.
Britt-Marie on 63-vuotias tiukkapipo, joka on kuluttanut elämänsä hoitamalla miehensä Kentin lapsia ja taloutta. Eräänä päivänä hän kuitenkin marssii työvoimatoimistoon ja ilmoittaa haluavansa töitä. Sillä jos ihmisellä on työpaikka, hän ei voi kuolla kotiinsa kenenkään huomaamatta. Britt-Marien sosiaaliset taidot eivät ole hääppöiset ja häntä voisi kutsua jopa hieman syrjäytyneeksi, mutta hänellä on sydän paikallaan eikä hän tuomitse ketään. Britt-Mariella on myös aina mukanaan ruokasoodaa ja Fanixia, sillä siivoamisen hän hallitsee. Sattumien kautta tämä epätodellinen sankaritar päätyy pienelle syrjäkylälle hoitamaan pian lakkautettavaa nuorisotaloa. Lähes kaikki muu Borgista onkin jo lakkautettu, mutta Britt-Marien myötä kylään tulee taas elämää ja toivoa.
Backmanin teos on niitä sellaisia hyväntuulen kirjoja, joita lukiessa naurattaa ja joiden jälkeen on hyrisevä olo. Kirjaa voi suositella erityisesti jalkapallofaneille, sillä potkupallo on siinä tärkeässä osassa. Erityisen mainioita ovat pohdinnat eri jalkapallojoukkueiden kannattajista ja heidän elämänfilosofioistaan. Teoksen huumori perustuu Britt-Marien epäkorrekteihin lausahduksiin ja tarinan tapahtumiin, mutta loppupuolelta löytyy myös tummempia sävyjä. Loppua kohti lukija alkaa tosin epäillä teoksen aikajanan toimivuutta. Riie Heikkilä on tehnyt hyvää työtä suomennoksen kanssa, enkä malttanut laskea teosta käsistäni ennen kuin takakansi tuli vastaan.