Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Iranilaisten naisten ääni on kuulunut viime aikoina yhä voimakkaammin, mitä heijastelee myös valokuvakirja Breathing Space. Kirjaan on koottu kaikkiaan 23 iranilaisen naisvalokuvaajan töitä, joissa he kommentoivat Iranin yhteiskunnan yksityistä ja julkista puolta. Tosin Iranin kaltaisessa autoritäärisessä maassa myös yksityisyys on väistämättä jollain tasolla julkista.
Komean kahvipöytäkirjan on toimittanut Anahita Ghabaian Etehadieh, joka on Iranin ensimmäisen valokuvagallerian Silk Roadin perustaja. Hän on koonnut kirjaan valokuvaajia kolmesta sukupolvesta. Ensimmäistä sukupolvea edustavat muun muassa Hengameh Golestan ja Rana Javadi, jotka kuvasivat Iranin vallankumousta 1979 naisten silmien kautta. Tämä on looginen aloituspiste, sillä vallankumouksesta kummuneet muutokset ovat mullistaneet iranilaisten naisten elämän täysin, eikä mikään ole ollut tuon vuoden jälkeen ennallaan.
Toisen sukupolven valokuvaajiin on vaikuttanut erityisesti Irakin–Iranin-sota, joka käytiin 1980–88. Sodan sadat tuhannet uhrit koskettivat ja koskettavat yhä edelleen lukemattomia iranilaisperheitä, mikä tulee hyvin ilmi Maryan Takhtekeshianin ja Ghazakeg Rezaeimin valokuvista.
Uudemman sukupolven kuvaajia näyttää puolestaan inspiroivan ilmastonmuutos, jonka seuraukset Iranissa ovat erityisen vakavia. Pargol E. Naloo on matkustanut ympäri maata ja raportoinut kuivuvia jokia, järviä ja pohjavesien ehtymistä. Solmaz Daryani puolestaan kiinnittää huomionsa erityisesti Urmia-järveen, joka oli vielä vähän aikaa sitten Lähi-idän suurin järvi, mutta joka nyt myös ihmisten toimista johtuen uhkaa kadota kokonaan. Järven rannalla kasvaneen Daryanin vanhat perhevalokuvat näyttävät aivan erilaisen maailman, joihin hänen omat valokuvansa luovat apokalyptisen kontrastin.
Koko kirjan läpäisevä teema on kuitenkin feminismi, mikä ei tule lainkaan yllätyksenä. Naisten hiljentäminen on nyky-Iranin ytimessä, mikä tulee hyvin konkreettisella tavalla esille muun muassa Newsha Tavakolianin valokuvissa. Hän on valokuvannut muun muassa iranilaisia naislaulajia, jotka eivät ole vuoden 1979 jälkeen saaneet esiintyä itsenäisesti tai julkaista levyjä omalla nimellään. Mykät valokuvat laulavista naisista konkretisoivat koskettavalla tavalla naisten äänettömyyden.
Vielä on mainittava Yalda Moaiery, joka sai luvan seurata iranilaista poliisia näiden pidättäessä naisia, jotka rikkovat tiukkaa hijab-lakia. Näitä kuvia olisi mielellään nähnyt enemmänkin, sillä missään kuvissa ei näy selkeämmin naisten kokema viha, pelko ja suru ja häpeä.
Breathing Space : Iranian Women on kaikkiaan oikein kiinnostava ja yllättäen myös toiveikas sukellus iranilaisten naisten ja valokuvaajien maailmaan. Vaikka paljon on pielessä Etehadieh kuitenkin kirjoittaa, miten kamppailu naisten oikeuksista on nykyään saanut myös miehet taaksensa, mikä on näkynyt myös viime aikaisissa protesteissa hyvin selvästi. Aika näyttää mihin suuntaan Iranin yhteiskunta lopulta kehittyy, mutta Iranista ja valokuvateoksista kiinnostuneille Breathing Space on joka tapauksessa hyvinkin tutustumisen arvoinen kirja.
