Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ilpo Tiihosen runous on kummitellut mielessä taka-alalla siitä asti, kun ihastuin ensituttavuuteeni, Largo-kokoelmaan. Largo edusti melko myöhäistä osaa Tiihosen tuotannosta, tämä Boxtrot on vähän varhaisempi. Kokoelma on ilmestynyt vuonna 1998 ja kannen graafinen suunnittelu viekin suoraan teinivuosiini, tämä 1990-luvun lopun tyyli on läpeensä tuttua ja turvallista.
Vieroksun vähän äijämäisimpiä runoilijoita. Tiihosessa on ripaus karskia äijää, mutta onneksi myös mainiota herkkyyttä. Largossa pidin runoihin iskeytyneistä loppusoinnuista ja riimeistä – se on nykyrunoudessa niin epätavallista, että se tuntuu oikein raikkaalta (missä määrin näitä 25 vuoden takaisia runoja voi kutsua nykyrunoudeksi on eri kysymys). Niin Boxtrotissakin: riimittely on keventävä, ehkä vähän huvittavakin elementti, mutta toimii. Väliin Tiihonen kirjoittaa hyvinkin haikumaisia pikkurunoja.
Pienin syö itse puuron.
Melkein kaikki jo pysyy
lusikassa.
Tämä Tiihosen haikukynä on hyvässä terässä; vaikka tavumitat eivät eksakteja olekaan, rytmi ja ajatus ovat skarppeja, ja se on ratkaisevaa. Näitä ajatuksia on nautinnollista sulatella ja moneen pikkurunoon Tiihonen on onnistunut vangitsemaan kauniin hetken.
Eipä pidemmistäkään runoista ole valittamista. Tämä näin alkava ”Kauniita kysymyksiä” lienee suosikkini kokoelman tästä puolesta:
Tunnetteko tyhjän joka kolkuttaa ovelle?
Oletteko lounaistuulelle velkaa?
Tai jos käytitte Vivaldia väärin?
Painoitteko päänne pimeään ikkunaan silloin,
kun lepakko huusi nimeänne?
Entä oliko eilen syytä istua rappusilla?
Ja kuunnella mistä kantavat haukut?
Vaikka kevyttä nyrkkeilyteemaa kirjassa onkin, ei Boxtrot aivan Largon veroinen täystyrmäys ollut. Nautinnollinen kokoelma se kuitenkin on, joten ei tämän kannata antaa vallan hautautua historian kätköihin.
