Sainpa hauskan kirjan! Pikkupokkarin, joka on täynnä sanoilla leikitteleviä arvoituksia ja toinen toistaan pöhkömpiä puujalkavitsejä. Ihan armoton vessakirja.
Opus on Mato Valtosen, Kjell Starckin ja Jope Ruonansuun aivoituksista koottu. Kirjassa on varoitus, että se saattaa aiheuttaa pakonomaista tarvetta sananmuunnoksiin. Koitan ottaa varoituksesta vaarin ja pitää suitset tiukilla.
Mikä hitto on Bottom Club? Itäväylä.fi-sivustolla kerrotaan näin:
Teoksen nimelläkin on kaksiosainen merkitys: se on joko pohjaklubi tai persekerho. Teos on sellaista positiivista bullshitia ja hyvää vessalukemista myös silloin, jos vessapaperi sattuu olemaan loppu, Starck sanailee.
Kirjassa vilahtelee tuttuja tyyppejä ja arkisia juttuja, aina säätiloista sairauksiin, urheilusta paikkakuntiin. Tyyli on tämä:
Pääsiäisenä syödään:
A: Pertit jää ilman
B: Mikoilla on mahdollisuus
C: Karit saa
Juuri niin yksinkertaisia, että heko-heko, mutta koitapa itse!
Joskus olen ”joutunut” näitä kuuntelemaan ja aina on mennyt tovi, että kerkeää mukaan ja tajuaa, mistä oikein on kysymys. Nyt kun sitten on saanut ihan kaikessa rauhassa paneutua tähän pokkariin, niin onpa ollut monta hyvää hetkeä.
Puujalkavitseistä mallina tämä:
Ei-toivottu grilliruoka: Sukat makkaralla.
On kerrottava, että monen monta kertaa olen tullut vessasta Bottom Club käsissäni ja mesonut kanssaeläjilleni, että kuulkaapas esimerkiksi tätä:
Kuoleman jälkeen järjestetään:
A. Chilen ohjaus
B. Argentiinan kuvaus
C. Kolumbian äänitys
D. Perun kirjoitus
Voin suositella ihan virneellä tätä kelle tahansa, jolla on edes jollain lailla hoksottimet honassa.